Vihjataankohan Satakunnan kansan blogiskoopissa että minä, poloinen duunariminä, käyttäisin työaikaa polkkaamiseen? Karmean erheen tekevät! Eihän meillä töissä edes pääse nettiin, vaikka tietokoneita rämppäilläänkin. On niin arka systeemi, että hakkerointi ja työntekijöiden lorvailu on estetty katkomalla piuhat ulkomaailmaan liki koko talosta. Hah! Mutta se työasioista ja siitä, että tämä blogi on mainittu jossain vähänkään virallisemmassa yhteydessä. Ei tee mieli ajatella työpaikkaa, niitä karmeita tuulettimia jotka mylvivät hallissa niin että puolenpäivän aikaan tekee jo mieli työntää purkkaa korviin ja mennä hyllyn alle piiloon, eikä niitä virtsanhajuisia tupakkakoppeja, joihin kesällä paistuu ja talvella jäätyy, eikä... No niin.

Minua vähän hirvittää. Tässä on nyt viimeaikoina tullut niin paljon hyvää niskaan, etten voi olla vilkuilematta ylöspäin peläten, että kohta sieltä tulee jokin iso paha rysäys, joka heilauttaa kaiken taas tasapainoon. Kuvitelkaa nyt, eilen jopa bussikuski kurvasi kohdalleni vaikka en ollut ehtinyt edes niin lähelle pysäkkiä että olisin viitsinyt alkaa juosta ja riuhtoa käsiäni kuin mielipuoli. Olin kuulema niin surkean näköinen ettei voinut olla pysäyttämättä, perusteli kuski, kun kiittelin häntä vuolaasti. Ilmeisesti naamasta, josta kaikki näkyy läpi, on toisinaan myös hyötyäkin.

Eilisellä Suomelinnan reissullakin kaikki meni nappiin. Kuopus kyllä pettyi kun linnassa ei ollutkaan yhtään lohikäärmettä ja kaatuili tunneleissa itsensä sekä saviseksi että rupiseksi, ja kotiinlähtiessä esikoinen sai väsyparkukohtauksen, mutta koska sitä oli edeltänyt niin paljon tukka hulmuten laukkaamista, onnellista hihkumista ja naurunrätkettä ei kumpikaan meista vanhemmista edes kiristellyt hampaitaan.

Tänään saamme vielä auton pariksi viikoksi lainaan, Tampereen reissu on varattu, miehellä on ikkunallinen työhuone keskeisellä paikalla sijaitsevassa suojellussa rakennuksessa, Tallinnan tuliaiset olivat kaikille todella mieluisat ja minä sain uuden Sydän, sydän -korun, keskimmäinen siteerasi pitkän pätkän Sydän, sydämen kappaletta ja lauloi Peikkoäidin kehtolaulua kanssani illalla kaksiäänisesti... Ymmärrätte varmaan miksi hirvittää.