Minua on ruvennut kalvamaan inha ajatusmato, jonka syntyperä löytyy lööppien väkisin revityistä kalmanhuurukaiveluista. Entäs jos minä joutuisin jostain syystä lehtien sivulle revittäväksi? Mikä kaikki kelpaisi todisteeksi jo pitkään jatkuneesta vinoutuneisuudestani?

Varmasti ainakin Sydän, sydän -yhteyttä käsiteltäisiin pitkään ja hartaasti, ja saisimme lukea lehden sivuilta vaikka näin:

Hämmentynyt Sydän, sydän -yhtyeen basisti Tomi Flyckt myöntää tutustuneensa henkilöön, mutta kiistää jyrkästi oireiden näkyneen päällepäin. Fanaattisen bändin seurailun hän myöntää todeksi, mutta väittää ettei hän juurikaan häirinnyt bändin jäseniä heidän vapaa-ajallaan. Flyckt kertoo että iästään ja perhetaustastaan huolimatta henkilö juhli villisti lavanedustalla yli kolmellakymmenellä eri keikalla. Hän myöntää myös, että bändin esiintymiseen kuuluu säännänmukaisesti alustomuutta ja esimerkiksi yleisöön sylkemistä.

Ja mitäköhän armaat työkaverit sanoisivat? Tässä oma arvaukseni:

Nimettömäksi jättäytyvä työtoveri mainitsee henkilön varsin usein vetäytyneen tauoillaan kirjojen taakse välttääkseen kommunikaation työyhteisön muiden jäsenten kanssa. Kirjoilla oli usein tummanpuhuvat kannet ja levottomuutta herättäviä nimiä. Hän söi myös säännöllisesti työpaikkaruokalassa, ja söi aina muista poiketen salaatin vasta pääruoan jälkeen. Se herätti työyhteisössä kummastusta, samoin hänen ruokailuseuransa. Siihen kuului lähestulkoon vain toisessa toimipisteessä työskennelleitä tatuoituja ja lävistettyjä miehiä. Missä hän oli heihin tutustunut, jäi vain arvailun kohteeksi.

Naapurustosta löytyisi varmasti joku, joka kertoisi jotain tähän suuntaan:

"Hän liikkui usein pihalla yöaikaan ja vaihteli hiustyyliään toistuvasti. Eräät meistä näkivät hänen liikkuvan jopa rotta olkapäällään! Sen lisäksi nainen ei esimerkiksi komentanut lapsiaan jos nämä menivät sottaamaan itsensä marjoilla ja kuralammikoissa. Lisäksi lapset tuntuivat ylikilteiltä." Naapuri mainitsi vielä siitä, miten tunnollisesti hänellä oli tapana lukita ulko-ovi iltaisin. "Aivan kuin hän olisi pelännyt jotain."

Tämmöisiä sitä ehtii miettiä, kun on töissä ehtinyt lukea jo yhden romaanin, ratkaista kaksi sudokua ja syödä yhtä toiselle vuorolle tarkoitetusta 12:sta vadelmatäytekakusta, ja päivää on vielä jäljellä.