Pois se minusta että joskus turhaan valittelisin, mutta jos on työpäivän aikana tehnyt 20 minuuttia töitä ja muutoin joutunut istumaan ja lukemaan kirjaa, ja nyt sitten illalla kärsin helvetillisimmästä selkäsärystä koskaan, on se jo vähän väärin. Ihan kuin poistettu sappirakkoni poltergeistailisi selkärangan tietymissä. Eikä nyt voi oikein valitellakaan että oli niin hurjan raskas päivä töissä, että kyllä nyt pitää saada olut ja vähän hierontaa, beibi. Ärsyttävää.

Saattaa tälle kivulle olla vähän hurmeisempikin syy. Jos joku ei kohta saata minua raskaaksi, saatan rynniä kenen tahansa kaksilahkeisen rinnuksiin ja vaatia kyseistä toimitusta. Tai siis pelkkä siemen kelpaisi. Kiitos. Minä olen parhaassa mahdollisessa synnytysiässä, pehmeäkaarinen vartaloni on kuin luotu lasten kantamiseen ja imettämiseen, jälkeläiseni ovat todistetusti fiksuja ja kauniita, ja mitä sanoo mieheni kun käsivarteni kirkuvat vauvaa tuuditellakseen? Mies sanoo että opintolaina. Tana, kele.