Tämä on se viikko, jonka perjantaina pääsen pitkästä aikaa katsomaan Sydän, sydäntä! Tuuletusta ja riemutanssia! Riemutanssin askeleita latistaa hieman se, että olen tämän ja huomisen sairaslomalla, ja pitänee pitää aika matalaa profiilia. Meinasin töissä oksentaa vaniljarinkilöiden päälle, ja huolestuneet kollegat ohjasivat minut vastusteluistani huolimatta terveydenhoitajalle (ilmeisesti uusi sininen hiusväri saa minut näyttämään erityisen huonovointiselta), ja niinpä sitä on nyt kaksi päivää aikaa kirjoittaa ja hoitaa juoksevia asioita.

Muuten olisi ihan kivaa, mutta kun on kymmenessä vuodessa tottunut siihen että joku on aina nykimässä hihaa, on tämä aika kummallista, kolkohkoa jopa. Ei tule iloisia tarinoita paperille, ei.