Olisi kyllä mahtavaa löytää uusi koti tästä kulmilta, vaikka kaupungin asunnoista vastaava hlö kieltäytyi tarjoamasta edes laihaa toivoa. Tietysti olisi hienoa jos lapset voisivat jatkaa samassa päiväkodissa ja koulussa, mutkun mullakin olisi täällä jo vähän sosiaalista piiriä. Toisaalta olisi pitänyt tajuta että sitten kun vihdoin on kylmähkönä ihmisenä ihmisiin tutustumisessa siinä pisteessä että lastenhakureissulla jutskaa naapurin ekaluokkalaisen kanssa koulupäivästä, morjestaa töistä palaavaa naapuria ja bussista tuttua naista, tulee muutto. Niin on nimittäin tullut aiemminkin, ja pahalta se on tuntunut. Luulisin että tavallinen ihminen kestää vain rajallisen määrän täydellisiä arjenmullistuksia pääkuupan natisematta, eikä tällä hetkellä natisemisiin ole pienintäkään varaa.

Ei tätä kyllä kehtaa kirjata hakulomakkeeseen, mutta tänne voi sentään vänistä.