Tänään sattui jotain äärimmäisen hämmentävää. Pakkasin kuolemanväsyneenä keskimmäisen rattaisiin, sillä pakko oli lähteä kahden kilometrin päähän keskustaan asioille vaikka takana oli aamuvuoro, liian lyhyet päiväunet ja ulkolämpötila ihan liian matala. Pihalla mennessäni ehdin nyyhkäistä maailman epäreiluutta naapurille, joka tarjosikin yllättäen autoaan lainaksi. Hetkisen tuumittuani suostuin ilomielin.

Nyt alamme lähestyä sitä hämmentävää osuutta. Kun sain auton täydellisen kauniisti paikoitettua, en saanutkaan virta-avainta pois lukosta. Yritin polkea kytkintä, vapautin vaihteen, lonksutin käsijarrua, vääntelin rattia, soitin naapurille, soitin työkaverille koska naapurilla oli varattua, petyin syvästi työkaveriini jonka luulin tietävän autoista kaiken, käynnistin auton ja sammutin sen, yritin suostutella keskimmäistä jäämään autoon siksi aikaa että käväisen asioilla (täysin tuloksetta), soitin esikoiselle, soitin x-miehelle koska esikoinen ei vastannut ja käskin huutaa naapurin pois puhelimesta koska minulla on hätä, ja vihdoin sain naapurin rauhoittavan äänen luurimeeni. Hänen avustuksellaan löysin virtalukon vierestä pienen napin, jota piti painaa, että avaimen saa pois.

Ja nyt on hämmentävän osuuden vuoro, olkaa hyvä: Olen ajanut samalla autolla ennenkin nappia huomaamatta. Hmm.