Eilen tiputin kohmeisilla sormilla asuntohakemuksen kaikkine, yhteensä 17 euroa maksaneine liitteineen typeränimisen instanssin oranssiin laatikkoon. Se hetki oli niitä, jotka tulen muistamaan, eikä vähiten sen takia, että olin kastunut sateessa niin märäksi kuin ihminen ylipäänsä voi kastua ja palelin.

Aamulla olisin halunnut vetää toppatakin päälleni, mutta pidättelin itseäni, koska ajattelin etten voi suostua käyttämään niin lämmintä takkia vielä elokuussa. Huomasin ajatuserheeni vasta matkalla.

Myöhemmin asuntotoimistosta soitettiin. Otin vastaan juuri hakemanilaisen asunnon, joita kuulemma tältä alueelta vapautuu hyvin harvakseltaan. Muuttamaan pääsee jo marraskuussa.