Hei taas, sinä siellä! Tiedätkös, minulla on nyt kotonakin tietokone! Tosin pelaan sillä vain paria alkeellista peliä ja päivitän tälläkin hetkellä täältä X-miehen luota. Kyllä sillä pystyisi muutakin tekemään, mutta ensin minun pitäisi pystyä hankkimaan nettiyhteys ja yksi johto, mutta siihen saattaa hyvinkin mennä aikaa. Arvatkaapa muuten, miten koneen sain? No uskolliselta lukijalta, joka halusi että jatkan päivittämistä (julkiset kiitokset asianosaisille)! Eikös ole ihmeellistä tämä elämä? Ottakaa nyt kaikki siellä itseä lujasti hartioista kiinni ja sanokaa "Ihmeellinen on Blogistania". Jos olette töissä, vilkaiskaa nolona olkanne yli hämillisesti hymyillen, se vähentää osaksenne osunutta mielenterveyden horjumisarvelua.

Asunnosta on selvinnyt uusiakin karmeuksia, joka on sinänsä jo pieni ihme. Karmeimpina mainittakoon kolmessa päivässä homehtuvat leivät ja naapurin keittiöstä löydetty hiiri. Jos siirtyy näkkileipään ja hankkii kissan, selviää varmaan myös näistä.

Kummallista on myös se, että vaikka asunto on puskutraktorin morsian ja rahatilanne hyytävä, tuntuu elo aika mukavalta. Lapset ovat reippaita ja tottelevaisia, jaksan nousta aamuisin ja saan hyvin illalla unen päästä kiinni, pyykit ehdin pestä, siivoan keittiön aina putsiks kliiniksi siellä häärättyäni ja olohuone on pysynyt leluttomana. Jopa eilen, tehtyäni toista päivää peräkkäin 12 tunnin työvuoron siivosin kotona vielä keittiön ja pesin koneellisen pyykkiä ennen nukkumaanmenoa, eikä tehnyt edes tiukkaa. Ehdin myös lukea ja kirjoittaa mukavasti. En oikein tiedä onko tämä tilanne eron vai televisiottomuuden ansiota. En edes tiedä, kumman syytä sen haluaisin tämän olevan.

No okei, jos nyt välttämättä haluatte sitä totuttua ruikutusta lukea, niin kaikki kynteni ovat repeilleet ja lohkeilleet monituntisen Ikea-kalusteiden kanssa vietetyn session takia. Koska minulla on rumat sormet siistienkin kynsien kanssa, mokoma sarveisaineharmitus on suuri siviilisäätyni muistaen.