Tapahtuipa eräässä lähikaupassa noin viikko sitten: Eräs kolmen lapsen viikonloppuisä, jota voisimme kutsua vaikka Y:ksi, oli hakenut lapset luokseen ja jättänyt heidät pelaamaan pleikkaa siksi aikaa, että käy hakemassa naisystävänsä töistä. Naisystävän pitää saada ostaa hilloa ja hunajaa, koska mies on tulossa illalla ensimmäiselle viralliselle visiitille lapsineen, ja sekä naisen että miehen lapset saavat tavata nyt toisensa ensimmäistä kertaa. Naisystävä haluaa vaikuttaa kivalta ja herttaiselta, ja aikoo tietysti paistaa lättyjä.

Kaupan käytävällä Y tapaakin yllättäen 15-vuotiaan tyttärensä, joka oli livahtanut 9- ja 7-vuotiaan luota ilman lupaa. Hieman hämillään Y esittelee naisystävänsä tyttärelleen, ja tytär, vielä hämilleempänä, mutisee kohutun, ihkauuden 20-vuotiaan poikaystävänsä olevan hyllyn takana. (Poika on siellä töissä, ei piileksimässä.) Y käy tervehtimässä poikaa ja muistaa mainita asuvansa hyvin hyvin lähellä ja tietävänsä nyt missä poika on töissä. Silti poika vaikuttaa mukavalta ja reippaalta.

Y ja naisystävänsä hoitavat ostoksensa ja kävelevät aikuismaisen arvokkaasti autoon. Vasta siellä he päästävät irti hillittömän huutonaurun, joka aiheutui siitä, kun tosielämä oli taas kerran paljon epäuskottavampaa kuin huonosti kirjoitettu kotimainen saippuasarja.

Pari päivää tapahtuneen jälkeen mainittu naisystävä tajuaa olevansa 20-vuotiaan miehen anoppipuoli. Se ei naurata, ei sitten yhtään.