Oli sitten esikoisen kanssa tiukka keskustelu tekijänoikeuksista. Hän huomasi jääkaappimagneeteilla kirjoittamansa lauseen "Elämä on laiskaa päiväsaikaan" blogini otsikkorivistössä ja veti nk. hernarit. Tarjouduin myöntämään krediitit lauseesta, josta lapsi kieltäytyi ehdottomasti, koska a) se on tyhmää ja b) minä olen tyhmä. Tarjouduin myöskin ostamaan tikkarin käyttöoikeudesta, mutta olisi pitänyt kuulema saada ainakin poni. Asian käsittely taisi jäädä kutakuinkin siihen kuopuksen itkettyä raivoisasti koska ei ollut aiemmin päivällä saanut kaupasta suurta helikopteria, vaan pelkästään pienen. En ollut ehtinyt juoda koko päivänä kovinkaan paljoa teetä, en pystynyt käsittelemään kahta kriisiä yhtä aikaa.

Ajatus hiljaisesta oikeusmurhasta jäi kuitenkin kytemään. Otsikoita nypin tyhjän ilman lisäksi laulujen sanoituksista, mutta kuinkahan laillista sekään mahtaa olla. Entäpä jos jonain kauniina päivänä löydän Tuomas Skopan tai Ilmari Tuulenhalkojan oveni takaa kinuamasta ponia? Tili näyttää laskujen jälkeen niin vähää ettei käteisautomaatillekaan ole asiaa, ja palkkapäivään on vielä viikko. Enkös ole muuten hyvä ex-vaimo, enhän ole kertaakaan marmattanut siitä että X-miehen kupeksunnan takia menetän kahden kuukauden elatusmaksut? En varmasti ole, en ainakaan täällä. Ah, ehkä tästä saa joitain moraalisia pisteitä kuilottaessani nälkäisten lasteni kanssa kylmässä asunnossa peitot korvilla tuulen vinkuessa korvissa. Jos sinä, perheellinen miespuolinen lukijani, päätät joskus haluavasi sittenkin elää itsellistä sinkkuelämää, saat kyllä rutkasti enemmän moraalisia pisteitä hoitaessasi vapaudenhurmassasi hieman käytännön asioitakin. Ihan tämmöinen kädenlämpöinen vinkki vainen, ja jälleen kerran ihan ilmatteeksi.

Niin, että ehkäpä siirtynen varmuuden vuoksi otsikoinnissa varovaisemmalle linjalle.