Viime torstaina ihmisen selkä sanoi krank, ja ihminen sai loppuviikon sairaslomaa. Silloin sairastui kuopus kuumeeseen, notta nenää ei paljon ulkona huiluteltu. Sairaslomaa piti hakea se kolme päivää jonka sai, torstain hoiti lapsosia X-mies, kun ei ollut vielä päiväkotiin asiaa. Perjantaina, kun lapsoset kerrankin saatiin valittamatta päiväkotiin kertomalla se fakta, että siellä pitää olla vain yksi päivä ennen uutta viikonloppua, soitettiin päiväkodista että nyt hakemaan tuo keskimmäinen täältä ja vähän äkkiä, sen silmä märkii. Ja niinhän se märki. Onneksi X-mies tuli taas apuun, joten saatoin olla loppupäivän töissä. Nyt sunnuntaina silmä on edelleen niin ärjyisän näköinen, notta haemme seuraavat kolme päivää paikallisesta terveyskeskuspäivystyksestä.

Eikä edelleenkään päästä ulos.

Tää alkais jo vähän kärsiä.

Peruutettuja menoja on jo kyläilyistä kylpylävisiitin kautta metsäretkeen ("Mää haluan saalistaa siellä eläimiä" vaati aina niin reipas kolmivuotias), tilalle on tullut vain satujen lukemista, leipomista ja elokuvien katselua. Ei toisaalta kuulosta yhtään paxemmalta, mutkun! Olisi niin mukavaa jos niitä voisi tehdä omasta vapaasta tahdostaan eikä vain siksi, etteivät kipeät ja turhautuneet lapset raastaisi toisiaan riekaleiksi minun hermojeni ohella.

Mutta onneksi on Y-mies. Y-mies käyttää kaupassa, Y-mies tuo uusia elokuvia, Y-mies on seuraneitinä ja Y-mies huoltaa tietokoneen niin, että pystyn käyttämään sitä aivan eri tavalla kuin ennen. Ja Y-mies silittää tukkaa ja kehuu ruokaa ja pyörittelee taitavasti limppuja. ....Hei, me leivottiin oikeasti. Siis kamoon, mun äitikin lukee tätä, mitä oikein kuvittelit minun tarkoittavan! Pöyristyy ihminen tuollaisesta. Hmph.

Mutta silti, ulos olisi näääääääin kiva päästä.