Nyt ei asiaa voi enää kiertää, ei kaartaa. Siitä ei pääse yli, ei ympäri, aikä varsinkaan alitse. Esikoisen opettaja on nimittäin halju ihminen.

Ekaluokan ope oli sopivan etäiseksi tuttavallisella tavalla jättäytyvä kouho, toisen ja kolmannen luokan ope aivan ihana ihminen joka hallitsi hommansa täysin ja tiesi sen, ja nyt sitten vastassa on umpikireä hitlerinna. Esikoinen, joka on mielenkiintoinen sekoitus perfektionistia ja alisuoriutujaa, ei enää edes valita kouluun menosta, vaan tekee sen hartiat lysyssä, kasvot harmaina huokaisten. Jos läksykirja unohtuu koululle, pyytää hän itkien minua kirjoittamaan reissuvihkoon viestiä, jossa jotenkin saisin sen kuulostamaan vähemmän esikoisen syyltä. Esikoisparka.

Ja minäparka! Edessä on konfrontaatio ihmisen kanssa, jolle olen reissuvihkon viestien perusteella muodostanut itsestäni aika ikävän ja unohtelevaisen kuvan. Öh, eikä nyt yhtään unohdeta niitä ikävähköjä tosiasioita, että olen ällöttävän nuori, hävettävän yksinhuoltaja kulmakarvoja nostattavan suurelle lapsikatraalle ja kiusallisen matalalle arvostetussa työpaikassa liki nollakoulutuksella. Vastassa siis pitkän uran omaava korkealle koulutettu, äärimmäisen omanarvontuntoinen ja tapatietoinen ihminen, jonka mielestä on ihan hyväksyttävää huutaa kymmenvuotiaalle ysin oppilaalle, jos yksi moniste on unohtunut kotiin. Ja joka sen takia tiputti huolellisuutta vastaavan kohdan todistuksesta kymppiä vastaavasta kohdasta kahdeksikkoa vastaavaan. Ja joka järjesti uskonnonopetukseen osallistuville oppilaille juhlat, jolloin minun pieni ET:läiseni, ainoa luokka-asteellaan, oli kyllä hivenen surkea. Saapa nähdä rohkenenko lausua ääneen epäilystäni ydinperheessä asuvien, hyvin toimeentulevien vanhempien lasten saamasta paremmasta kohtelusta.

Ainoa hyötypuoli jonka takakireästä opettajasta pystyn tällä hetkellä keksimään lienee se, että aiemmin niin äärimmäisen miellyttämishaluinen ja konservatiivinen kymmenvuotias saa nyt murrosiän kynnyksellä aimo annoksen terveeseen systeeminvastaisuuteen ohjaavaa kohtelua, mikäpäs vanhasta punkkiäidistä sen mukavampaa! Paitsi ettei kyllä oikeasti. Kyllä se maailma ehtisi murjomaan myöhemminkin, ja kyllä minä voisin kuvitella pitäväni tuon lapsen, vaikka murjomiset jäisivätkin väliin ja siitä tulisikin porvari tai jotain muuta kamalaa.