Olen tässä mietiskellyt, miten kirjoittaisin tästä mieltä vaivaavasta aiheesta etten ärsyttäisi ihmistä, jonka tiedän lukevan tätä blogia ja johon tämän kirjoituksen voisi ajatella kohdistuvan suorana kritiikkinä, mutta enpä ole keksinyt muuta ratkaisua kuin tämän laimean huomautuksen, ettei tämän ole tarkoitus pistellä X-miestä sen kummemmin, onpahan vain omia huomioitani asiasta.

Sillä nyt on nimittäin sillä lailla, että eron jälkeen rahaa on käytettävissä aika hemmetin mukavasti. Varmasti niille naisille joilla aiemmassa elämässä on ollut käytössään kahden ihmisen tulot ja menotkin ovat sen mukaiset, elämä avioeron jälkeen voi olla tyrmäävän niukkaa, mutta niinhän ei ole minun kohdallani. Yhden aikuisen menojen poistuttua minun kukkaroltani pystyn maksamaan vuokrani (yhdeksänkympin asumistuen avulla), sähköni, tietoliikennemaksuni, ruoat, sekä omat että lasten vaatteet, päivähoitomaksut, tv-maksun, lehdentilauksen ja muut välttämättömät menot, lisäksi pystyn myös sisustamaan ja omaamaan perin harvinaisen mielenrauhan; nälkää ei enää rahanpuutteen takia tarvitse kokea.

En oikein ymmärrä miten hyväksyin perusteeksi koko perheen yksin elättämiselle sen, että yleensä perheessä on mies se joka elättää ja nainen saa opiskella, näinhän X-mies tilannetta minulle perusteli. Kiitos sekä teille blogi-ihmisille että lukuisille työtovereille jotka huomauttivat tilanteen olevan vähintäänkin vinoutunut, ryhdyin itsekin näkemään miten toisella tavalla asiat voisivat olla. Ikävää myöntää miten perheonni voi olla rahasta kiinni, mutta kylläpä se vaan voi. Tietysti eropäätökseen vaikutti lukuisat muutkin asiat joita en tohtine tässä eritellä, mutta nyt kun omaan tiettyä taloudellista itsevarmuutta, uskallan osoittaa sillä suurimmalla sormella juuri rahanpuutetta.

Lähipiirissä on tällä hetkellä muuten käynissä toinenkin avioero, jonka suurin syy on taloudellisesti saamaton mies, siis mies, jolle sopii aivan mainiosti se että nainen hoitaa rahat talouteen ja mies sitten vain toimittelee omia asioitaan. Miten minusta tuntuu, että sellaisia miehiä alkaa olla enenevissä määrin? Miehiä, jotka uskovat että kaikki kyllä järjestyy ja joku muu kyllä hoitaa, kunhan vain odottaa tarpeeksi kauan. Mistä niitä tulee? Ja mihin hemmettiin ne voisi toimittaa?