(Allaoleva ei välttämättä avaudu yhtään Sydän, sydämeen perehtymättömille.)

Jos nyt jotain riemua pitää repiä siitä, että sekä keskimmäinen ja kuopus yrjöilevät ja kakkivat housuihinsa imelää limaista tahnaa (TOTTAKAI se uusi sohvakin sai kasteen, kuinkas muutenkaan!) niin se lienee se, että nyt on tilaisuus syventyä Sydän, sydämen keskiviikkona ilmestyneeseen uutukaiseen nimeltä Usko itseesi. Ensikuuntelu matkalla sohvakauppaan oli vähintäänkin mykistävä, sillä levylle yllättäen ilmestyneet konesoundit tuntuivat niin vierailta, vaikka ehta Sydän, sydän selvästikin oli kyseessä. Eipä mennyt kuitenkaan kauan, kun minusta rupesi tuntumaan että tunnelmallisesti Usko itseesi on selvä kädenojennus Reilun puolen hetken ja Kännykän suuntaan.

Vuorokausi meni ilman hetkenkään pysähtymistä musiikintoistinten lähelle, ja sain huomata että kappaleet ovat yllättävän tarttuvia. Tovi meni hoilotellessa sekä Tutti fruttia että Keskustaa (hei, ei vessanpesu ole kivaa ilman hoilottelua).

Yksi valtavan suuri positiivinen yllätys on pakko nostaa esiin, ja se on Tomi Flycktin lauluääni, jota on nyt uskallettu käyttää enemmänkin kuin Au:n Käessä.Mikä tämän sai aikaan? Rockenroll lifestyle! Harvoilla bändeillä lienee tällaista kykyä vetää hihasta vasta viidennelle levylle? Taitaa olla jo tovi siitä kun olen hehkuttanut sitä, miten valtavasti pidän Tuomaksen lauluäänestä, mutta minä todella pidän. Tomin ääni on aivan täysin erilainen, mutta voisinpa väittää pitäväni siitä yhtälailla.

Yksi pulma vain jää ja voimistuu: miten helvetissä tätä musiikkia nyt pitäisi kuvailla kiinnostuneille?