Lukekaa vaikka edellisten vuosien huhtikuiden polkat, ja huomaatte, että synttäriputki on ollut väsyttävää, raskasta ja anoppiahdistuksen täyttämää aikaa. Ei ole enää! Koska X-miehen synttäreitä ei tarvitse enää huolehtia, saatika sitten sukulaissynttäreitä keskimmäiselle ja kuopukselle, jää järjestettäväksi pelkät  kahdet kaverisynttärit. Eikä niissä ole menneisiin vuosiin verrattuna mitään vaivaa, kakku pöytään, serpentiiniä lamppuun ja kaikilla on kivaa! Yksikään lapsi ei ole koskaan arvostellut sisustusratkaisujani tai ihmetellyt miksi pöydässä on kaupasta ostettuja keksejä, josta olen heille kovasti kiitollinen.

Jotain jälkiä menneistä vuosista on kuitenkin jäänyt. Viime yönä yritin pitkässä ahdistavassa painajaisessa saada taas kerran kutsumatta kylään änkeytyneitä X-appivanhempia poistumaan kodistani siinä kuitenkaan onnistumatta. Jos Tuomas Skopa heräsi painajaisesta vakuutellen itselleen "Usko itseesi, usko itseesi", niin minä toistelin "Soita poliisit, soita poliisit".

Täytyy toivoa että kilometrin päässä asuva X-mies uusine avovaimoineen saa tänä viikonloppuna mitä todennäköisimmin kylään pyrkivät vanhempansa viihdytettyä omassa asunnossaan, minulla ei ehkä huumori rittäisi heidän kestitsemiseensä.