Jostain kumman syystä edustan sitä ihmislajia, joka saa suunnatonta iloa tuhertamisesta. Tuhertelunhimoni ei suuntaudu digikameran virittelyyn (juuri nyt tällä hetkellä) joten jäätte ilman kuvaa oranssista eteisen seinästä, johon maalattiin suuri liitutaulu, jonka alle ruuvattiin tanko, johon ripustettiin ämpärit liituja ja sientä varten, ja joitten alle liimattiin suuria paperista ja rautalangasta kyhättyjä auringonkukkia. Liitutaulun päällä on toinen tanko koristeita ja muita lasten ulottumattomiin saatavia ripustettavaksi sopivia juttuja varten, ja tokihan katonrajaan liimasin suuren paperinarusta ja rautalangasta valmistetun auringon. Tilaan on vielä muutamalle valokuvalle. Kuumaliimapistooli on muuten hemmetin hieno asia olemassa, samoin kuin miesystävä, jolta sellaisen voi lainata.

Toki tätä tuhertamista voi sanoa myös SISUSTAMISEKSI, mutta jätetäänpä nyt se herjaaminen vähän vähemmälle.

Ajan tälle tarjosi vasen polviniveleni ja oikea nilkkani, joita ei hotsita nyt oikein toimia ja ovat kimpassa lyöneet hantskat tiskiin. Muuten ihan kivaa, mutkun käveleminen on tosi kummallista. Ei ole kivaa ontua molempia jalkoja yhtä aikaa, sitä näyttää ihan humalaiselta sisäkorvasairaalta merimieheltä. Vielä kun yhtälöön yhdistää polvileikkauksesta toipuvan Y-miehen, tulevat sivustaseuraajatkin merisairaiksi. Ehkä pitäisi huomaavaisesti kantaa oksupusseja matkassa.