Nyt on kuulkaas taas yksi asia mitä en yhtään ymmärrä! On toki muitakin, kuten se miksi kutomastani villapaidasta voi tulla kaksi kokonumeroa liian iso vaikka mallitilkku oli just presiis, mutta nyt tällä hetkellä askarruttaa ja pelottaa tämä: miksi en ole kuullut Slayeriä koskaan aikaisemmin? Siis ikinä? Paitoja ja itse askarreltuja fanituotteita olen toki nähnyt, kieltämättä lähinnä sen oloisten tyyppien yllä ettei lähempi tutustuminen ole heidän ulkoisen habituksensa takia kiinnostanut, mutta silti tämä on todella outoa, sen verran kolossaalinen megaitsestäänselvyys bändi genressään on. Onneksi Tuska koittaa Slayerin live-esiintymisineen pian, siihen asti paikkailen tätä ammottavaa aukkoa yleissivistyksessäni Y-miehen levyhyllyn ja tuubin avulla.

Yhtään jos ulottaa ajatuksia pidemmälle, alkaa ehkä oivaltaa sitä mittaamatonta hyvien asioiden määrää johon ei ole koskaan päässyt tutustumaan eikä ehkä koskaa pääsekään, ja sitten saattaa ruveta tuntumaan aika ontolta.

Nyt tekisi mieli hehkuttaa löytämälläni upean mallisella Tuska-mekolla ja pohdiskella vähän laitanko sen kanssa kauniit, uudenuutukaisen tatuoinnin paljastavat sandaalit vai moshpit-ystävälliset maiharit, mutta koska edellinen postaus käsitteli SISUSTAMISTA ja suoritin eilen vapaaehtoisesti ja jopa nautiskellen liikesarjan jota voidaan nimittää KEVÄTSIIVOUKSEKSI, en pysty. En vaan pysty.