Äreyttä ilmassa kevään kera. Kun lumi sulaa ja luokkahuone käy ahtaaksi oppilaiden riehaantuessa valon virkistävän vaikutuksen seurauksena, keksivät opettajat tehdä pikkupikku retkiä. Jostain syystä ne meidän koulusta suuntaavaat tiensä niinkin riemukkaisiin paikkoihin kuin kirkkoihin. Minun esikoiseni on mamu-oppilaiden lisäksi suunnilleen toinen oppilas koko koulussa ET-opetuksessa, ja voi vitsit että tämä alkaa oikeasti jo vähän riepomaan. Täällä käydään pääsiäisikirkossakin perinteisten joulujen ja koulunpäättäjäisten lisäksi, ja sitten näköjään vieraillaan ihan muuten vaankin.

Yrittää tässä sitten kasvattaa reipasta pikku pakanaa, kun noinkin iso instituutio on ottanut asiakseen raahata lasta yritykseni kannalta arveluttaviin paikkoihin ihan alvariinsa. Ainoa muu vaihtoehto on sitten jäädä luokka-asteeltaan ainoana koululle vuotta nuorempien kanssa piirtelemään, ou jee. Taas ollaan niin tasa-arvoisia ja -vertaisia että ihan itkettää.