Tämä menee kyllä jo liian pitkälle, enkä nyt tarkoita kahta postausta saman päivän aikana.

Istuin äsken pihalla lukemassa kirjaa, juomassa limsaa ja vahtimassa lapsia, kun naapuripihasta syöksähtää nainen, joka pyytää minua "vitun rumaa huoraa" nousemaan pois penkiltään. Häkeltyneenä nousen ja kysyn, onko penkki todellakin hänen omansa. "Se on mun jos mä sanon että se on" vastaa nainen ja lyö minua kasvoihin. Silmälasini lentävät johonkin, ja yritän löytää niitä samalla kun nainen solvaa minua ja käskee minun hankkia paikalle ihmisen, jonka nimeä en ole koskaan kuullutkaan. Hetken kuluttua tajuan lopettaa etsimisen ja noudan kotoani puhelimen, jolla soitan poliisit paikalle. Nainen kirkuu vielä lapsilleni, etteivät antaisi tällaisen ruman ämmän pompottaa itseään koska en edes ole heidän äitinsä, ja poistuu.

Poliisien saapuessa olen jo löytänyt silmälasini jotka ovat vääntyneet käyttökelvottomaksi. Jos huumorintajuni olisi hereillä, olisin huvittunut siitä miten mahdotonta minun on muistaa naisen ulkonäöstä yhtään mitään muuta kun mustekynän viivat käsivarressa ja se, että hän oli minua vanhempi. Lapset väittävät että nainen oli ihan vaalea ja hiuksissa oli monta pompulaa, että jalassa oli tummat shortsit ja yllä hiekanvärinen paita. Hetken kuluttua poliisit pyytävätkin minua naapuriin tunnistamaan suihkunraikasta parikymppistä naista, jolla on tummat hiukset. Onneksi hän ei ollut hinkannut kovin kummoisesti käsivarsiaan. Kun poliisit taluttavat hänet pois, näen ikkunasta hänen yllään punaisen t-paidan ja tummansiniset verkkarit, eli muistimme jokseenkin kaiken ihan päin mäntyä. Hehe!

Juteltuani hetken poliisien kanssa päätin nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä ja vaatia korvausta silmälaseista. Vaikka minulle ei vammoja välikohtauksessa tullutkaan, on mielestäni tärkeää jo pelästyneiden lastenkin takia tietää, ettei tuollaisesta selviä noin vain. Silmälaseista taas todella tarvitsisin korvauksen, vaikka sen saaminen on epätodennäköistä ja saattaa kestää pitkäänkin. Onneksi kesälomaraha tulee jo seuraavaan palkkaan, en joudu olemaan sokkona kovin pitkään.

Kuinkahan todennäköistä tämäkin oli, että jotain tämmöistä sattuu kun Y-mies on lohdullisen sylinsä kanssa 700 kilometrin päässä järjestelemässä isänsä asioita?