Ei ole kivaa olla taikauskoinen. Ensin siis hehkutin tänne että jeejee, kivaa on ja kaikki menee ältsin hyvin. Sitten torstaina luin muutaman edelliseen kirjoitukseen tulleen vastauksen ja mykistyin ja häkellyin, ja täytyy myöntää että hieman rehvastelinkin. Olin juuri syönyt Y-miehen laittamaa uskomattoman hyvää ruokaa, ja heti koneelta noustuani minua odotti toinen asia, jossa Y-mies on ihan uskomattoman taitava. Sitten oli tiedossa sonnustautuminen ja lähtö pitkästä aikaa katsomaan Sydän, sydäntä. Tiedän, ei kuulosta tältä blogilta.

Laittautuminen jäi sitten kesken. Y-mies sai soiton ensin äidiltään ja sitten poliisilta. Pyyhin meikit pois ja hyppäsin autonrattiin viemään häntä äitinsä tueksi. Y-miehestä, juuri isänsä menettäneestä, ei olisi ollut ajajaksi.

Ja minulla kun kerrankin olisi ollut mukavaksi ja leppoisaksi tiedetty appi.