Y-mies ehti suunnitella viikon verran pyörän ostoa, ja eilen palatessamme kerrassaan upealta retkeltä Porkkalasta sattui poismuuttava naapuri ilmoittamaan juurikin etsitynlaisesta halavalla lähtevästä fillarista, ja Y-miehen pankkiautomaatilla kipaisun jälkeen pyörä oli hänen. Tänään kävimme pienillä retkillä lähiympäristössä lasten kaverilla olon ansiosta, ja voin todeta ettei pyörällä ajon jaloa taitoa todellakaan taida unohtaa koskaan. Edellisestä kerrasta pyörän selässä oli kuulema vierähtänyt jo kunnioitettavat 22 vuotta lyhyitä armeijahairahduksia lukuunottamatta. Ensiapuplaneetalle ei ollut mitään asiaa.

Nyt voimme sitten Y-miehen kanssa polkea yhdessä. Koska suunnittelemme gummipaatin ostoa kalastusharrastuksen takia, voinemme varmaan pian myös soudella yhdessä. Ja jos ostaisimme sellaisen miniviheriön palloineen ja mailoineen, voisimme varmaan myös puttailla yhdessä... Ja jos tämä vitsi ei auennut, onnittelen! Mielikuvituksesi on kadehdittavan tahraton.

Ei mulla vaan, ei ainakaan tässä vaiheessa kevättä.