Voi hyvä tavaton. Kun on työskennellyt jo yli kaksi vuotta kohtuullisen säännöllisesti ynnä vetänyt omaa, täysin omalla vastuulla olevaa huushollia puoli vuotta kera näiden kolmen suloisen, mutta maallisen omaisuutensa suhteen varsin huolettoman lapsukaisen kanssa, tulee vapaapäivänä aika hyyyyvin pitkäksi. Arkena sitä vain vedetään rutiinit läpi, keskittymättä mihinkään. Eikä aikaa sitten todellakaan muuhun riitäkään, pitäähän työpäivän jälkeen vetää lasten kanssa leikinnät, ruoanlaitot, syömiset, siivoamiset ja pyykkihuollot läpi kolmessa tunnissa, jonka jälkeen alkaa nukunta.

Tänään on kerennyt tehdä kaikki rutiinit, ja aikaa onjaonjaonjaonjaon. Lasten kanssa hädin tuskin osaa enää olla. Tätä se taitaa olla sitten loppuelämä. Mahdanko enää edes tunnistaa noita, kun poliisi vajaan kymmenen vuoden päästä alkaa tuoda näitä päihtymystilassa kotiin.