Noniin, nyt voi jo laskea tunneissa jäljellä olevan loman määrän. Tämäeiolereilua. Enalamitään.

Muistan kohtuullisen säännöllisesti syödä alamielilääkkeeni, mutta nyt kyllä silti masentaa, pelottaa ja ahdistaa. Nyt lomalla sai kelpo maistiaisen siitä, mitä elämä voisi olla ellei rutiineissa pysyttäytyminen olisi kaaoksen häätämiseksi ehdottoman pakollista. Samalla odottava arki alkoi jo valmiiksi maistua yrjöttävän allöttävältä, ja pelkäänpä että se lusikoidaan minun suuhuni uudestaan ja uudestaan.

Ehkä muistan väärin, mutta sellainen mielikuva minulla oli, että aika ennen lomaa oli kauheaa silkan uupumuksen takia. Kun aamulla herää aikaisin ja herättää päiväkotia viimeiseen asti vastustavat lapset raahatakseen ne juuri sinne, tekee sitä oikeaa virallista työtä, ajaa ruuhkassa takaisin päiväkodille, käy mankuvien ja äksyjen lasten kaupassa, tekee ruoan lapsille jotka valittavat miten pahaa ruoka on, pesee pyykit ja viikkkaa edelliset, laittaa väsyneet ja kaikkea vastustavat lapset nukkumaan sekä ehkä jaksaa katsoa yhden jakson Salaisia kansioita devarilta siivottuaan tavarat paikoilleen ennen nukkumaan menemistä, ei uupuminen liene erityinen ihmekään. Lisäksi pitäisi hoitaa tätä jo vakiintumaan päin olevaa parisuhdetta, joka on kyllä ihan hoitamisen arvoinen.

Sen verran sain nyt kesällä otettua selvää ettei lapsiperheille kuuluvaa kotiapua saa edelleenkään, vaikka kuinka olisi yksinhuoltaja, leski tai muuten uupunut. Ilmeisesti sielläkin jossa sitä saa, täytyy sitoutua lastensuojelun asiakkaaksi sitä saadakseen. Nerokas veto kunnalta saada ihmiset sitä palvelua karttamaan, sillä sanalla kun on niin voimakas ja leimaava kaiku.

No mutta, onneksi olen päättänyt lähteä työn ohella opiskelemaan ammattitutkintoa tälle alalle, joten onpa sentään jotain vaihtelua luvassa. Työnantaja tarjoaa. Oikeasti haluaisin kouluttautua ihan muulle alalle, mutta siihenpä on useamman kuukauden palkaton koulutus, joten jääpä sitten alanvaihto siihen aikaan, kun siihen on varaa.

Sitten vain odotellaan, kuinka hankalaksi X-mies kokee mahdollisina lähiopiskelupäivinäni lasten luokseen ottamisen. Tähän jokatoiseen viikonloppuun hän onkin ollut yllättävän mielistynyt, ottaen huomioon että alussa harkitsi vakavasti lähihuoltajuutta ja lupaili tulla joka ilta lukemaan iltasatua.