Joku saattaa ehkä muistaa, että kuopukseni on ilmeisen allerginen sääskille. Jos sellainen imaisee naamasta, turpoaa se. Eräänä yönä Kuusamossa yksi imutteli otsaa kulmakarvan päältä niin että silmä meni umpeen, toinen otti huikkaa poskesta niin että poski kasvoi muhkeaksi, ja olipa eräs löytänyt vielä tiensä leuan alle kasvattaen pikkuiselleni aika muhkean kaksoisleuan. Aamulla minulla oli käsivarsillani muuten ihan entisensä oleva vesseli, joka näytti naamasta ihan vieraalta lapselta. Se oli kumma elämys.

Tässä välissä haluan muuten tiedottaa kaikille Tiede-lehdestä oppimani juttusen: Jos sääskenpistoa pystyy heti painamaan jollain kuumalla, kuten vaikkapa kahvikupin pohjalla, tulee kyllä näppylä, mutta tuollainen hillitön turpoaminen, jota minäkin toisinaan saan kokea, jää väliin. Aikuisten oikeesti. Kokeilkaa vaikka. Kikka perustuu ilmeisesti sääsken piston aikana elimistöön joutuvien entsyymien hajoamiseen. Koska minä en kahviajuomattomana henkilönä toudellakaan kantele kahvikuppeja mukanani, olen hetkeksi sytyttänyt sytkärin, ja sen kuumenneella metalliosalla, jolla epäilemättä on nimikin, painanut pistoa. Mutta elkääpä muuten huudelko kylillä, että poltan lapsiani sytkärillä. Kuulostaa harvinaisen epämiellyttävältä touhulta, ja X-mies on juuri huomannut että minulle voi olla ilkeä ja lasten kautta voi vaikeuttaa eloani ilahduttavan paljon hyvin pienellä vaivalla.

Niin ne vaan exät itsenäistyy!