Ou jees. Ankkarock sunnuntaina vanhoilla kotikulmilla Korsossa oli kylmä, sateinen ja hauska. Reino and the Rhinos jonka ei voisi olettaa sukeltavan suosikkeihini X-miehen aikoinaan vallanneen reggaeinnostuksen takia, teki sen silti. Reino itse oli kyllä pahasti pöllyssä, veikkaan mä, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Poets on the fall meni yllätyksekseni kategoriaan ihan jees, ja vielä suuremmaksi yllätykseksi vanha kunnon Apulanta ei sytyttänyt sitten yhtään. Kamelot oli tasapaksu, Sonata Arctica oli ihan itsensä eli vähän turhan pompöösi.

Seuraavan yllärin järjesti Ismo Alanko teholla, vaikkea se liene mikään yllätys. Yhtyeen livenä nähneet tiennevät, että hurmiotuneeseen transsiin vajoaminen ja hekumallinen tanssiliikehdintä ovat ihan asiaankuuluvia. Pääsin kuulema screenillekin, vaikka itse en sitä onnekseni huomannut. Volbeat oli myös ihan helkkarin hyvä, mutta parhaiten keikasta jäi mieleen muutaman metrin päässä seissyt ankkatukka jonka päässä kierteli kuopuksen kämmenen kokoinen lukki niin kauan, että oli pakko käydä lausahtamassa tuo otsikko. Vieressä seissyt naisystävänsä kirkaisi ihan kiitettävästi, mutta miehellä säilyi kuulius ihailtavasti.

Seuraavat bändit jäivätkin vähän sumuun. Y-mies kertoi olevansa talonostoaikeissa.