Juuri kun tapaus Korhonen tunkee tiettäväksi joka mediasta, ilmoitetaan että tämä blogipalvelu Vuodatuskin siirtyy kaiken pahan alkujuuren, Alma Median (onko tuo OIKEASTI sen virallinen kirjoitusasu?!) omistukseen. Huhhei.

Kaikki te palatte varmasti halusta tietää, että tiedän vain yhden ihmisen joka on sitä mieltä että Korhosen erottaminen oli oikein. Yllättäen se ei olekaan kukaan työpaikaltani, joka on sentään täynnä huonosti koulutettuja syrjäytymisvaarassa olevia ahdasmielisiä ihmisiä, joiden voisi olettaa joten erikoisen homovastaisia. Yksityisyydensuojan vuoksi en voi paljastaa kuka ja missä suhteessa hän minuun oli, mutta ette uskoisi. Suosittelen siis että keskustelette ihmisten kanssa, heidän päästään voi löytyä yllättäviä aivoituksia. Ei hän ollut myöskään Y-mies, tosin meillä oli tänä aamuna riita ihmisen pääkarvoituksen tarkoituksesta enkä ajattele häntä tällä hetkellä kovin lämpimästi. Lukekoon Morrisinsa uudestaan, mokomakin moppitukka. Pystyy muuten jo istumaan hiustensa päällä, joten voisin kuvitella tunnustavani että hän saattaa tietää hiuksista jotain, mutta pyh.

Toinen asia joka saattelee minut raivon partaalle ja sen yli, on isien asema avioeron jälkeen. Kun meillä nyt on tämä yhteishuoltajuus, niin luulisi että se siis tarkoittaisi että isäkin olisi huoltaja. Mutta eipä tarkoitakaan, ei! Se tarkoittaa että isä voi tavata lapsia kun hänelle sopii. Toki tapaamisesta voi tehdä sopimuksia jos jonkinlaisia, mutta ei niitä ole pakko pitää, jos vaikka väsyttää tai on muuta menoa tai lapset ovat kipeitä tai edessä olisi jotain muuta kuin leikkimistä ja lauleskelua.

Lapset eivät siis menneetkään isälleen tänä viikonloppuna, eivätkä mene seuravanakaan. Arvatkaa onko edes järkeä ehdottaa että pitäisi sitten lapsia vaikkapa kaksi viikonloppua putkeen? Hohhoo. Ja sitten jos vaikka arvelee että sähköpostitse voisi kysellä syitä tapaamisnihkeyteen niin saakin vastauksen, jossa X-mies ihmettelee kovasti mistä minulle muka tulee sellainen tunne etteivät lapset olisi tervetulleita hänen kotiinsa. Ja jos sitten vaikka kertoo ne kaksi törkeintä tapausta, joista toisessa minua vaadittiin tulevan kesken Slayerin keikan umpihumalassa kotiin koska X-mies päätti että viikonlopun tapaaminen loppui  sittenkin jo silloin  ja toista, jossa Y-miehen serkku oli juuri yllättäen kuollut ja todella tarvitsi minua kipeästi rinnalleen ja soitin X-miehelle ja ehdotin että hän tällaisessa poikkeustapauksessa ottaisi lapset, ja X-mies oli vallan pöyristynyt ja kauhuissaan siitä että odotin hänen hoitavan aikuista miestä, ja kun muistutin että lapset ovat vasta 4- 6- ja 11-vuotiaita eikä heistä saa edes yhteenlaskemalla aikuista miestä, oli hän kovasti järkyttynyt ja suorastaan huohotti puhelimeen ettei mitään luuloakaan että hänestä saisi apua tällaisessa tilanteessa, olihan vainajakin pelkkä serkku. Sitten hän soitti viiden minuutin päästä kun itkin autossa tietämättä mitä tehdä, autolastillinen hämmentyneitä lapsia takapenkillä ja katkerasti itkevä mies viereisessä kerrostalossa, ja sanoi että toki lapset ovat tervetulleita. Kun muistutin näistä, sain sähköpostiin vastauksen jossa hän totesi hän että ne ovat jo menneitä, turha niitä on muistella, ettei niihin voi vedota jos yrittää väittää että hän olisi muka nihkeä tapaamaan lapsia.

Koska oikeasti kaikki on hyvin eikä missään ole mitään vikaa, tralalaa, ottakaapa lisää kahviaa.