Äkkiäkös saa peruskauppareissulla lievan paniikkikohtauksen. Olin peräti päässyt ihan yksin kauppaan pudotettuani esikoisen tallille ja kaksi muuta entisen naapurin luo, joten olotilani olisi pitänyt olla zen ja chick. Minun olisi pitänyt astella kaupan käytäviä lanteet majesteetillisesti keinahdellen, suunnaten säihkyvät silmäni milloin hyllynreunojen hintoihin, milloin vastaantuleviin perheenisiin. Minun olisi pitänyt saada olla siis kerrankin ihan rauhassa.

Mutta. Jos ihminen huomaa automaatilla kadottaneensa toisen pankkikorteistaan vaikka lompakko ja kaikki muut ovat tallella, iskee äkkiä niin kummallisen hätääntynyt olo ettei ihminen vaan voi enää nauttia luksusajastaan. Saivat perheenisät olla rauhassa ja ihmettelemättä mitä näinkin nuhjuisen näköinen nainen heistä voisi olla vailla (vaikkei ollut muuten mitään, bloginpitäjä huomauttaa) eikä yhdenkään naisen tarvinnut kadehtia käyntiäni. Sama vanha perusrypistys naamalla tuli tarvottua kauppareissu läpi.

Varsinaisella palkkatililläni on nyt siis rahaa niin että pärjään perjantaille, jolloin sinne tulee uusi palkka. Sivutilini tilannetta, jonne annan mennä vain lapsilisän koska varsinainen korttini ei ihan kaikkialla maksuvälineenä käy, EN TIEDÄ, KOSKA SE SAATANAN SAMPON VERKKOPANKKI EI VIELÄKÄÄN TOIMI! Eli joku kakkiainen on hyvinkin voinut tilini alle viidenkympin ostoksilla tyhjentää. Siellä vieläpä oli ne täydet lapsilisät. En edes muista milloin olen sitä korttia käyttänyt, todennäköisesti se on unohtunut kassalle, mutta eipä ollut palautunut pankkiin kuitenkaan.

Ahistaa.