"Onneksi on Y-mies" on lause jota tulee toisteltua harmillisen usein ottaen huomioon että tässä olisi tarkoitus olla itsenäinen, omillaan toimeen tuleva nainen. Edellisen kirjoituksen ahdingostakin hän pelasti minut, luettelin puhelimitse tunnuslukuja ja päästin hänet kurkistamaan pyhimpääni ja toteamaan kaiken kunnossa olon. Viimeisin pankkikortin käyttö oli nosto automaatilta, enkä kuolemaksenikaan käsitä mihin kortti on voinut joutua. Automaatti muistaakseni hälyttää ellei korttia poista ajoissa, joten sinne se tuskin jäi. Jos se olisi jäänyt kassalle, olisi viimeisin tapahtuma luonnollisesti ollut osto. Entajuu. Pää tulee kipeäksi jos liikaa miettii.

Sitten Y-mies asettautui tietokoneelleni ja yritti puhaltaa henkeä metusalemiin, mutta joutui surullisena toteamaan että Sampon verkkopankki yksinkertaisesti ei vain toimi, ellei käytä Exploreria, jota minä en todellakaan halua tehdä. En ollut edes muistanut että se koneella on! En ole kuitenkaan valmis laittamaan rahaa uuteen koneeseen pelkän idioottimaisen typerän pankin takia jota en edes päivittäin käytä, joten aion tulla vanhalla toimeen, semminkin kun olen tottunut lukemaan kirjaa samalla kun kone avaa itseään. Samalla hän näytti pari juttua jotka säästävät minulta paljon aikaa vaivaa, ja hoin taas monta kertaa tämän kirjoituksen avauslausetta. Ei minulle vaan ennen ole ollut miestä josta olisi ollut hyötyä. Täytyy myöntää että tämä on kutkuttavalla tavalla mukavaa.

Hyötyä hänestä on tänäänkin, kun hän tulee hetkeksi vahtimaan kuopusta ja keskimmäistä. Minä hyppään esikoisen ja parin kaverinsa kanssa autoon, hurautamme muutaman kilometrin päähän hakemaan meille kaksi uutta vauvaa. Yritän saada kuviakin tänne, jos vain tosiaan muistan. Sydän, sydän -tatuointikin on vielä näyttämättä.