Kyllä minä suosittelen edelleenkin vakaasti kaikille elämän raskauttamille reipasta pyörähdystä Sydän, sydämen keikalla. Ei se ehkä kaikkia ongelmia ratkaise, mutta vaikuttaa suotuisasti mielentilaan niin, että ongelmakimpusta tuppaa löytymään se langanpää, josta setvimistä voi aloittaa.

Y-miehen esikoinen on onneksi melkein kaksi vuotta vielä alaikäinen, joten hän ei hingu mukaan vaan vahtii sopuisasti lapsia. Itse asiassa hän on nyt siinä iässä, jossa minä sain oman esikoiseni, enkä voi estää kylmiä väreitä hiipimästä selkärankaani pitkin sitä ajatellessani. Mieluummin olen ajattelematta. Kuten sitäkin että jos hän nyt lähtisi sille tielle ja suhteeni Y-miehen kanssa syvenisi saman katon alle, tulisi minusta mummopuoli. Mikäs siinä, vauvat ovat ihania ja suloisia, mutta kun en ole vielä edes kolmeakymmentä. Olen juuri päässyt sinuiksi äitiyteni kanssa siinä suhteessa että sallin itseni riekkua keikoilla ja pukeutua niinkuin huvittaa, suhteessa mummouteen menisi taas pakka uusiksi. Enkä ole yhtään varma siitäkään onko oma lapsilukunikaan täynnä, ja sitten olisi taas sellainen kummastusta herättävä sukulaisuussuhde, jossa lapsi on omaa tätiään tai enoaan vanhempi.

Muistatteko kun taannoin kerroin kolhaiseeni autoni takapuskurin kaupan seinään? Vasta eilen ryhdyin selvittämään hinta-arviota jo ostetun osan maalaamisesta ja vaihtamisesta, eikä flimmeri ollut kaukana. Taidan tyytyä rikkonaiseen puskuriin ja myydä sen halavatun paketin, joka on lojunut lastenhuoneessa ihan luvattoman kauan. Siinä säästäisi 500 euroa noin vain. Äsken selvisin 250 euron junalipuista nöyrällä puhelinsoitolla, samalla säästyy jouluruoassa, kun voin asettautua katraineni äidin pöydän ääreen. Vielä voisin yrittää soluttaa satasen päivähoitomaksua X-miehen luisuille harteille, ja sitten melkein jo pärjääkin loppukuun.