Mieltäni kalvaa typerä asia. Muutama päivä sitten kirppiksella sovittelin pitkiä takkeja, koska omastani on vuorikangas kulunut puhki useasta kohtaa ja olen laiska sitä korjaamaan. Yllyin sitten vähän hupsuttelemaankin, ja kun sovitusvuorossa oli turkissomisteinen pitkä nahkatakki, en voinut olla huokaisematta "eij, eij tjama oikein ole mjinun tyyli" sileesti kieli puolihalvaantuneena saaden aikaa Ljudimila-aksentin johon olin oikein tyytyväinen. Ainakin siihen asti, kunnes menin peilin eteen seuraava takki ylläni ja jossain taustalla seisseet, tankoja penkoneet naiset ryhtyivät puhumaan keskenään venäjää. Hävetti niin että löytämäni ruusuhuivinkin palautin hyllyyn. Toisaalta rikasta suomenruotsalaista olisin voinut imitoida ilman häpeää vaikka sellainen olisi vieressä pahastunutkin. Minä, piilevä rasisti?

Nyt kyllä tarttis keksiä Y-miehelle vähän lahjaa. Huomenna tulee vuosi siitä kun yhdessä kyhnäämisen aloitimme, ja sen jälkeen ollaan kyllä öisin nukuttukin, ensimmäisenä valvottiin yhdessä aamuun asti!

Toisaalta pitäisi valmistautua elatus- ja tapaamissopimuksen allekirjoitustilaisuuteen. Syistä joita en täysin käsitä, minunkin täytyy todistaa menoni ja tuloni. Jos nyt tienaan paskassa duunissani jonkun rajan yli, X-mies pääsee varmaan taas ilmaiseksi siipimään, katsotaanpa vain. Se tuntuu olevan yksi elämän peruslaeista.