Minusta tuli varmaankin sitten semmoinen häirikköexä, joista miehet puhuvat suu vaahdossa, jolle naiset pyörittävät surumielisesti päätään ja josta kaikki yhdessä tuumin huokaavat että se ei sitten pääse siitä erosta yli, ei millään.

Olen yrittänyt tavoittaa X-miestä puhelimella tällä viikolla neljä kertaa, sähköpostilla kolmesti ja tekstiviestillä yhdesti. Tiedän hänen olevan elossa, koska esikoinen sai häneltä sähköpostia. Minun pitäisi saada tietää ovatko lapset menossa sinne viikonloppuna vai eivät (eli pääsenko tosiaan blogimiittiin vain en) ja sen lisäksi haluan sopia hänen kanssaan ajan ja paikan, jolloin voisimme naamatusten puhua tapaamissopimuksesta. Se mitä tänään kävin katsomassa, oli aika sus. X-mies oli siinä ehdottanut että lapset olisivat parillisina vuosina joulut hänen luonaan, joten jos sen olisin allekirjoittanut, olisin käytännössä ampunut itseäni jalkaan, meillä kun on liput hankittuna ja kaikkea.

Muutoinkin sopimusehdotusluonnostelma oli vähän hölömön puoleinen, sillä siinä oli huomioitu joka ikinen juhlapyhä vuorovuosittaisiksi, joka käytännössä sotkisi sen joka toisen viikonlopun systeemin ihan täysin. Lasten syntymäpäivät olivat kuulema vielä unohtuneet siitä paperista. Kummastelen vain ettei vanhempien syntymäpäiviä tai vanhempien uusien kumppaneiden syntymäpäiviä oltu huomioitu, puhumattakaan mummujen, pappojen, tätien, enon, setien ja serkkujen syntymäpäivistä.

Tavallaan vähän harmittelen että tulee tänne blogiin kaadettua tätä vimmastusta, mutta toisaalta, mehukasta sosjaalipornoahan tämä taitaa olla. Kyllä minä kuitenkin käyttäytyisin ihan asiallisesti sitä X-miestä kohtaan, jos vain saisin sen kiinni.