Olen hidas ja tyhmä, ja mitä tulee kodintekniikkaan, olen vielä hitaampi ja tyhmempi kuin yleensä. Se on siis tosi hidas ja tyhmä. Ostin ehkä kaksi vuotta sitten tuollaisen monitoimilaitteen jolla voi skannata, tulostaa ja kopioida, ja olen ihan sujuvasti sitä käytellytkin, paitsi etten vieläkään osaa muuntaa skannattua kuvaa sellaiseksi, että voisin vaikkapa ladata sen tänne vuodatuksen galleriaan ja saattaa sen nähtävillenne. En ole myöskään kokeillut valokuvien tulostusta, ennenkuin puoleenväliin edennyt sairasloman aiheuttama rentoutuneisuus sai minut toimeentumaan, vaikka laitteessa on siihen erinomaiset mahdollisuudet.

Olen ällistynyt. Olen tuskitellut huonoa omaatuntoa valokuvien tilaamattomuudesta vuosikausia. Tunsin laiminlyöväni velvollisuuttani lasteni lapsuusmuistojen tallettajana törkeän räikeästi, kivi painoi sydäntäni enkä voinut kuin huokailla. Lasten omat, henkilökohtaiset valokuvakansiot ammottivat tyhjyyttään, ja minä, minä kurja, en tehnyt asialle yhtään mitään. Nyt vain varttitunnin perkuloinnin jälkeen sain homman toimimaan! Tulostin on runksuttanut nurkassa iltakaudet, ja näin vain on esikoisen kansio jo täytetty ja kuopuksenkin melkein, sillä sadan kuvapaperin nippu loppui kesken noin viittä kuvaa ennen nykyhetkeen pääsyä.

Olipa se melkoista penkoa kuvia niin pitkän ajan takaa. Esikoinen on kasvanut riukumaisesta ekaluokkalaisesta riukumaiseksi viidesluokkalaiseksi. En ollut edes muistanut että jossain vaiheessa kyllästyin hänen pitkien hiustensa kampaamiseen ja siitä kuuluvan herkkäpäänahkaisen lapsen itkeskelyyn ja kylmästi vedin tukan poikki, ennen kuin näin siitä kuvalliset todisteet. Samalla muistin kuinka katkerasti lapsi itki ja minä kaduin. Saman muisti ilmeisesti lapsi itse, sillä hän oli loppuillan hyvin hiljainen.

Suurempi muutos oli seurata kaksivuotiaan keskimmäisen kasvamista eskari-ikäiseksi. Varsi on venynyt, hampaita rapissut pois ja tilalle kasvanut valtavat rautahampaat, posket ovat kaventuneet ja poskipäät nousseet esiin. Samalla vauvatukka on haihtunut ja tilalle puskeentunut runsaasti paksua aikuisen hiusta, joista minun tyttäreni ovat kuuluja. Sama mökötys toisaalta ilmestyy kasvoille edelleen, kun asiat eivät sujukaan ihan keskimmäisen suunnitelmien mukaan.

No, vielä tietysti paljon suurempi muutos oli seurata alle vuoden vanhasta konttaavasta vauvasta kasvavan nelivuotias vikkelä pikkulapsi. Hiustenpituus on kuopuksellakin ehtinyt vaihdella melkoisesti, alussa ei ollut, myöhemmin oli niskakiharat, sitten pottamalli, pottamalli ja polkkatukka (eli pitkäksi venähtänyt pottamalli), sitten siili, kunnes taas tämä pottamalli. Pitäisi ehkä opetella leikkaamaan hänen hiuksensa jotenkin muutenkin.

Oli sitä muutosta minussakin. Vaikka X-mies harvoin kameraan tarttuikin, on minusta joitakin käsivarren päästä otettuja kuvia. Tukanpituus on vaihdellut minullakin roimasti, ja nyt ollaan muuten seesteisessä lyhyessä polkkatukassa, jos jotakuta vaikkapa kiinnostaa. Lyhyempää tukkaa ei tule ennen kuin saan poskeni kaventumaan. Pahasti kyllä epäilen ettei laihtumisesta tule mitään ennenkuin Fazer poistaa markkinoilta salmiakkikonvehtinsa. Välillä olen kyllä ollut hoikkakin, siitä on todisteet. Irokeesin ajeleminen ei toistaiseksi houkuta yhtään, nyt kun asiat ovat kutakuinkin kunnossa eikä tee mieli jättää tätä tämänhetkistä miestäkään.