Kauheeta, tässä blogissa käynnistyy tämän kirjoituksen myötä jo viides vuosi! Voisin varmaan kirjoittaa paljonkin siitä miten epävarmalta tuntuu jatkaa ja pitäisikö ehkä uudistua kun ulkoasukin on pysynyt samana vuositolkulla, mutta sellaista on tylsää lukea. Sitäpaitsi itseäni ärsyttävät turhat muutokset, joten rohkenen olettaa että ehkä kukaan ei ärsyynny vaikka en blogia uudistaisikaan pelkän uudistamisen vuoksi.

Oikeastaan tulin kertomaan siitä, että palasin juuri aika kivalta reissulta. Pakkasin lapsille niin paljon vaatteita päälle että ne vinkuivat kuin porsaat (totuuden nimissä ne kyllä vinkuvat usein ilma pakkopukemistakin), lämmitin kaakaota termariin (kuopus sai istua pöydällä hellan vieressä ja heiluttaa vispilää, ja osasi aivan oikein huikata minut paikalle kun höyryä rupesi nousemaan), pakkasin koko lössin autoon ja hurautin kymmenisen kilometriä merenrannalle.

Koska täällä ei ole lunta ollenkaan mutta pakkasta on pitänyt jo kauan, on meri jäätynyt ihan peilisileäksi. Valitsemastamme ulkoilukohdasta lähti monta retkiluistelijaa matkaan, eräs pariskunta pakkasi autosta potkukelkan päälle kamaa ja lähti selkeästi pitkälle pilkkiretkelle. Me hinkutimme kengät jalassa laiturin lähellä oman aikamme, ja kun aurinko rupesi särkemään silmiä, kävelimme lahden yli saareen. Opin ainakin sen että olisi kannattanut lähteä sinne heti, sillä paluumatka oli hidas ja nihkeä kuopuksen väsymisen vuoksi. Lopulta pyysin kuopusta makaamaan selällään jalat menosuuntaan, otin häntä toisesta jalasta ja ryhdyin kiskomaan rantaa päin. Jos kitkaa olisi ollut jään ja kenkäni välillä yhtään enemmän, olisi se jopa saattanut onnistua, mutta kun ei ollut, ei siitäkään meinannut tulla mitään. Muuten oli kyllä varsin hienoa. En tiennytkään että jää voi olla niin lumoavan kuviollista, sillä ne harvat kerrat kun olen jäällä liikkunut, on sen päällä ollut myöskin tuhdisti lunta.

Kyllä se on niin, että autosta en enää luopuisi mistään hinnasta. Olkoon vaikka miten epäekologinen, mutta jos se mahdollistaa sen että voin tehdä muutakin kuin istua sohvalla tai kyhjöttää hiekkalaatikon reunalla, minä aion prymmäillä menemään.