Ette voi kuvitellakaan miten iloinen olen siitä että yli vuoden työn alla ollyt Y-miehen kalakuvioinen villapaita alkaa olla valmis! En aio vääntää yhtään ainutta palmikkoa mihinkään neuleeseen ihan lähiaikoina, siitä voitte olla ihan varmoja. Yleensä pyrin tekemään yhden työn alusta loppuun ilman sen kummempia sivuprojekteja, mutta nyt lopetin ensin kutomisen kokonaan puoleksi vuodeksi, sitten synnytin pipoja, paidat esikoiselle ja kuopukselle ja topin keskimmäiselle. Ilman niitä se paita olisi varmaan vieläkin sullottuna johonkin mihin kuu ei kummemmin kumottele.

Onneksi täältä ovat kaikki kaulurit kadonneet ja keskimäisen villapaita alkaa olla pieni, sillä sairaslomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä ja oletettu valmistumisaika sille perhanan vaikealle paidalle on tänä viikonloppuna. (Ja silloin on kuulkaa tarjolla skumppaa ja lankakerän muotoisia leivoksia kommenttiloodassa!) Lisäksi minäpä tiedän hyväksi kehutun lankakaupan alen alkamispäivän. Rahaa ei kyllä ole, sillä vakuutusyhtiön korvaukset ja hukkunut paperi, mutta se on niin suuren surun ja ahdistuksen asia etten millään haluaisi ajatella sitä näin suuren juhlan kynnyksellä.

Sain muuten tehtyä sen vaihdekepin lämmittimenkin Y-miehelle, ja hän oli hyvin iloinen ja kiitollinen. Lupaisin laittaa kuvan jos olettaisin että viitsisin pitää lupaukseni, mutta eipä ole tullut kameraa kamalasti kanniskeltua viime aikoina.

Ai niin, otsikko. Y-mies selaili vessan lattialle unohtamaani lehteä ja totesi, että usein miehilläkin on käsityölehtiä vessassa. Minua vähän hymyilytti.