Kisu, tuo musta ja nimetön kotieläimemme, oli saada tänään slaagin. Olin ennen tallille ja kenkäkauppaan lähtöä asentanut ensimmäistä kertaa paikoilleen hiekkalaatikon katon, jossa on sellainen heiluriovi kissan kulkea. Kimmoke tähän kissalle uuden systeemin rakentamiseen syntyi aika nopeasti imuroituani vessasta hiekkalaatikon takaa noin kilon sinne potkittua hiekkaa.

Kisuli uskaltautui huussinsa vasta kun olimme palanneet. Hienosti, joskin varovasti mimmi ujuttautui luukusta sisään asioilleen, ja taputtelin jälleen itseäni selkään hyvästä kissahankinnasta. Sitten istuuduin lattialle tuunaamaan keskimmäisen uusia kenkiä ja merkitsemään keskimmäisen vanhat kuopuksen kengiksi, kun vessasta kuului outoa mörinää.

En heti tajunnut kissaa äänen lähteeksi, sillä aiemmin kuullut maukaisut ovat olleet tasoa hyttysen ininä. Pian selvisi että olin kiilatessani kissavessan ihmispytyn viereen tullut taivuttaneeksi muovia niin, että luukku aukeni vain sisäänpäin - ei ollenkaan ulospäin! Heti kun tajusin mistä hemmetissä tässä on kyse, kissa sai luukun voimalla rämäytettyä auki ja luikki aika kuttuuntuneen näköisenä matkoihinsa.

Nyt sitten toivotaan ettei kissa ole kostavaista sorttia. Olisi aika ikävää tulla itse kiilatuksi vessaan.