Kaksikymmentäviisi astetta pakkasta tekee talvilomalle lähes saman kuin kymmenen lämpöastetta kesälomalle. Ei pitäisi valittaa, mutta silti ihailen pakkasmaisemia mieluummin ikkunasta kuin hyydytän vertani ulkosalla.

Kuten edellisen kirjoituksen lopussa kerroin, olin lähdössä autokauppaan. Puolen tunnin tiukan haastattelun jälkeen ajoin uudella ooppelilla tänne äitilään, enkä ihan huonoja kauppoja tehnyt.

Seuraavan hyvän kaupan tein eilen, kun pakkasin lapset autoon ja hurautin netissä olleen ilmoituksen perusteella hakemaan kissaa. Tämä alkuperäinen kissassuunnitelma kariutui, kun kaveri haluaa varmistua diagnoosista ennen kissojen poisluovuttamista, eikä se onnistu ennen lähtöämme. Tuolla kissanhakupaikassa oli ollut kaksi pentua, mutta emme ehtineet niistä saada kumpaakaan. Seuraavaksi oli tyrkyllä 1,5 -vuotias tyttökissa, ja olimme lasten kanssa myytyjä ensi hetkestä alkaen. Alunperin Enkeliksi nimetty kissa on pieni, hento ja sysimusta. Niin korvien sisusta, nenukki kuin polkuanturatkin ovat kaikki mustia, niinpä omavaltaisesti muutin harvinaisen epäkissamaisen nimen Mustiksi. Epäilenpä, että kuviakin tulee jossain vaiheessa iloksenne, samoin kuin raportteja rottien ja kissan yhteiselosta.

Jos tässä nyt kotiin asti päästään.