Perrrrjantaiii! Luulin että joudun viettämään omia hautajaisiani ennen omaa sohvaa ja Hauskoja kotivideoita, mutta ähäskutti! Täälläpä ollaan edelleen.

Kisukin on edelleen yhtenä kappaleena. Jos se ei ensi viikolla synnytä, se kyllä sanoo mahasta että rits. Mielenkiinnolla seuraan jääkö sillekin tämmöinen masu kuin minulla, painosta riippuen joko pömppö tai nuopea pussukka. Pesänkin se on rakentanut sänkyni alle. Se koostuu kuopuksen vaatteista ja parista pehmolelusta, eli helposti lattioilla saatavilla olevista materiaaleista. Jätin sen ehjäksi ja imuroin vain ympäriltä. Jos joku meidän elämistä tarkistava ihminen tekee siitä merkinnän pieneen mustaan kirjaansa, se on voi voi sitten vaan. Ei minulla ole sydäntä raastaa hajalle synnytykseen valmistautuvan eläimen uurastuksen tulosta.

Edelleen ihastuttaa se, miten tuo pieni musta eläin on kietonut meidät kaikki karvaisen varpaansa ympärille. Kuopus halailee otusta rakkaus rinnassa läikehtien, esikoinen peilailee itseään kissa sylissään, hoitaa sen ruokkimiset ja raivostuu jos joku yrittää samalle reviirille. Keskimmäinen, syntymässä säikähtänyt, tuntuu taas jakavan osan huolistaan kissan liukkaille hartioille. Eikä minua yhtään haittaa se ettei kissa koskaan väitä vastaan tai mangu mahdottomia.

Mahdottomien vaadintaan on tällä hetkellä erikoistunut perheessämme kuopus. Hänellä on niin suuri kaipuu shortsien, lippiksen ja sandaalien käyttöön, että kärttää minua, Kaikkivoipaa Äitivaltiatarta, selittämään "miks ei voi olla jo kesä?". Kylmät kevätillat saa kyllä sujumaan mukavasti suunnitellen kaikkea kesäistä hupia, vaikkei se varsinaisesti kaipuuta lämpimään ilmanalaan helpotakaan. Saisivat nämä säät kyllä jo vähän lämmetä minunkin puolestani, yli kymmenen astetta pakkasta maaliskuun lopulla tuntuu arkiaamun tahmeudessa jo liioittelulta.