Haluatteko tietää, mitä tapahtuu kun eräs bloginpitäjä myy keskisessä Suomessa sijaitsevaa autonraatoaan? Ei se mitään, kerron sen silti.

Tietysti, aivan vääjäämättömän varmasti rekisteriotteen kakkososa, jolla myynti tapahtuu, on hukassa. Nnoh, ei auta poloisen muuta kuin selvittää netin kautta mitäs hittoa sitten tehdään, sillä isälle eikä miesystävälle ei yksinkertaisesti kehtaa soittaa, sillä he molemmat painottivat pitämään sitä erityisen hyvässä tallessa silloin kun nyk. autonraato, silloinen ensimmäinen oma auto siirtyi sen erään bloginpitäjän omistukseen. Selvisi että uuden saa, kunhan siitä jaksaa maksaa. AKEn tomipiste löytyi onneksi kohtuullisen läheltä, joten bloginpitäjä suhasi sinne lasten kanssa, ja maksoi 10 euroa ja 20 senttiä siitä hyvästä, että oli ollut jotenkin omituinen ja typerä ja laittanut sen luovutuskirjan johonkin ihan muualle kuin kansioon, jossa tärkeät paperit yleensä tuppaavat sijaitsemaan.

Ja sitten se eräs bloginpitäjä palasi kotiin. Ja koska se oli siivonnut vaatehuoneen kaksi päivää aikaisemmin ja löytänyt sieltä merkkiolkalaukun jonka oli voittanut edellisenä kesänä onkikilpailusta, päätti se olla jalo ja antaa sen sittenkin kokonaan esikoiselle, sillä sellaiset ovat tällä hetkellä muotia luokkatovereitten keskuudessa, ja aika oli jo osoittanut ettei bloginpitäjällä itsellään tule sitä käytettyä. Ja sitten se bloginpitäjä tyhjensi sen käsilaukun. Ja löysi sieltä nenäliinoja, pastilleja, kolikoita, kuitteja, savukeaskin ja autonraadon rekisteriotteen kakkososan kirjekuoressa.

Eikä se bloginpitäjä oikein jaksanut edes yllättyä.