Joskus on hetkiä jolloin pui nyrkkiä maailmankaikkeudelle ja huutaa miksiminää erityisen antaumuksella, ja tämä on eräs niistä päivistä.

Menoja ja muistettavia asioita alkaa siunaantua niin paljon, että kylmää hikeä ja stressihormoneja leijuu vienokseltaan ympärilläni vuorokauden jokaisena hetkenä. Keskimmäisen lievästi atooppinen iho alkaa olla siinä kunnossa että määreen lievä voi unohtaa, ja juuri sopivan helpoiksi itselleni muotoutuneet illat (menkää pesemään hampaat, laittakaa yöpuvut, menkää sänkyyn) saavat rasvatuubeista uutta sisältöä. Nyt katsotaan josko uusi rasva tehoaisi paremmin (jahka haen sen apteekista kirjoitettuani tämän, laitettuani ruokaa, ripustettuani pyykit, käytyäni kirjastossa ja ostettuani keskimmäisen kaverille synttärilahjan), ja jos ei, tulee aamuihinkin rasvasessio. Ei kuulosta kovin raskaalta raksilta, mutta ..äh. Uskokaa kun sanon, sitä se on.

Väsymisen valittaminen on kyllä ehkä typerintä, mitä voin tällä hetkellä tehdä. Lapset olivat X-miehen luona jo toista kertaa peräkkäin tapaamissopimuksen mukaisesti, ja palattuaan keskimmäinen kertoi että isä on kutsunut meille ihmisiä, jotka tulevat katsomaan miten me eletään. Vaikka tiedän kyllä erinäisiä eropalstoja seurattuani että lastensuojeluilmoituksen tekeminen entisestä kumppanista on ihan peruskauraa jos välit ovat huonot, ja tiedän että selviytyisin mahdollisesta tupatarkastuksesta tai nk. vanhemmuuden seurannasta liehuvin lipuin, en voi olla tuntematta itseäni harvinaisen nöyryytetyksi.

Toisaalta olen kyllä pelännyt koko 12-vuotisen äitiyteni ajan että joku sen ilmoituksen tekee paheksuttavan vähäisen ikäni takia. Esikoisen isoisä sitä aikoinaan yrittikin, kun oli vakaasti sitä mieltä ettei alaikäinen voi hoitaa lasta. Hänen näkemyksensä mukaan esikoinen olisi tullut riistää rinnoiltani kun näytin hänen juopottelevalle, vieraissakäyvälle ja hakkaavalle mutta täysi-ikäiselle pojalleen ovea. Sosiaalitoimistossa olivat aika nopeasti lopettaneet puhelun ja pyytäneet keskittymään muihin asioihin. Ehkäpä se on sitten hyvä että tilanne selvitetään. Tottakai sekin on mahdollista että elän täydellisessä kieltäymyksen tilassa ja oikeasti lapseni kärsivät suunnattomasti takiani, ja että olen vain kuvitellut ne tuttavilta ja päiväkodista saadut kiittävät kommentit fiksuista ja mukavista lapsista. Kyllä sellaistakin varmasti tässä maailmassa tapahtuu.

Yksi fiksuista ja mukavista lapsistani muuten pyörtyi nälästä viikonloppuna isänsä luona. Sattuipa vielä rojahtamaan esikoisen jalan päälle, jolloin esikoinen luuli että keskimmäinen teki sen tahallaan ja potkaisi vielä päälle. Tämänkin sain kuulla lapsilta maanantaina, ja X-mies vastasi puhelimeen vasta 21.30 jolloin sain kuulla vahvistuksen tälle tarinalle. Kysyin sitten varovasti että voisiko mitenkään olla kenties mahdollista että ruokailuvälit siellä päässä olisivat liian pitkät, jos yksi lapsista pyörtyy aamupalan ja lounaan välillä ja toisella on hänen mielestään syömishäiriö, koska syö niin paljon ja niin nopeasti. Ei se kuulema kuitenkaan ole mahdollista, ja vaikka kuopus ei kuulema olekaan enää hotkinut, on häntä silti tarkkailtava syömishäiriön takia.

Eikä tämä jutun juuri nyt näköjään lopu, vaikka alkaa tulla jo kiire asioille. X-mies oli soittanut päiväkotiin ja vaatinut heiltä paperia, jossa keskimmäinen saisi koulun alkaessa heti erityistukea opetukseen. Päiväkodista selvittivät tätä minulle hieman kummastuneina, olivat sitten antaneet koulun yhteystietoja josta voi erityisopetusta kysellä. Tämä samainen lapsi lukee sujuvasti, ja esikoinen opetti aikansa kuluksi hänet laskemaan alekkainlaskua sadoilla. Olen varmistellut päiväkodista useaan otteeseen että näkevätkö he että koulunaloituksessa voisi tulla pulmia, ja aina yhtä rauhallisesti he vastaavat että lapsi on harvinaisen mallikelpoinen kuusivuotias. Ja mitä esikoulun väliinjättämiseen tulee, kaikki tulevat ekaluokkalaiset tapaava koulukuraattori oli saanut päivähoitajalta (minun luvallani) selvityksen sille miksi keskimmäinen ei siirtynyt vanhempien eron ja kahden muuton jälkeen toiseen päiväkotiin, ja hänkin oli sitä mieltä että ratkaisu oli hyvä eikä tuskin tule koulumenestykseen vaikuttamaan. Ja niinpä vaan tämä yksi huolehtiva isukki soittelee kouluun ja vaatii erityisopetusta.

Kiitos. Ja anteeksi.