Yöllä tasan kolmelta esikoinen ryntäsi hädissään kiskomaan minua jalasta. Siitä ei ole ikinä hyvää seurannut, niinpä nytkin mylväisin hädissäni vakuuttuneena siitä että nyt ne möröt sänkyni alla ovat vihdoinkin muuttuneet lihaksi ja vereksi, tullen kiskomaan minut pölyiseen valtakuntaansa. Samalla herätin tahattomasti Y-miehen, joka uniongelmaisena on pitkään karttanut meillä yöpymistä. Kun aivorunkoni palasi tälle todellisuuden tasolle, tajusin että esikoinen hoki kissan synnyttäneen hänen sänkyynsä pennun, jota se ei hoida. Hyppäsin pystyyn ja kiipesin esikoisen parvisänkyyn, jossa poikkeusluvalla yöpyi myös keskimmäinen. Todentotta, märässä ja veriläikkäisessä sängyssä lojui musta märkä rääpäle, jotta kauempana makaava kissa yritti olla huomaamatta.

Varovasti poimin noin höyhenen painoisen viileän pötkylän käteeni ja ryhdyin hieromaan sitä pyyhkeen kulmalla kuivatakseni sen ja nirhin napanuoraa poikki kynsillä, kuten netin keskustelupalstoilta olin oppinut. Välillä tökitin sitä kissan nenuun herätelläkseni hoivaviettejä, mutta kissa irvisti ja katseli muualle. Vieressä esikoinen vaikeroi ja väänteli käsiään, keskimmäinen katsoi hiljaa suurilla silmillään. Välillä lämmitin pentua rintani alla, joka on lämpimin paikka minun kehossani yöllä kolmelta. Kun pentu päästi ensimmäisen pontevamman miukaisunsa ja oli kuivuttuaan muuttunut mustasta harmaaksi, kissa asettui makuulle ja salli asettaa sen nisilleen. Silloin kuului miukaisu jostain muualta. Kauhistuneen ja perusteellisen etsinnän jälkeen asetimme nisille toisenkin, musta-valkoisen poikasen, joka oli ihan kuiva ja istukaton ja paljon rotevampi kuin esikoiseksi luulemamme nuorempi sisaruksensa. Ihan kuin kissa olisi ensimmäisen hoitanut, mutta toisesta jo vähän säikähtänyt luullen etteivät ne koskaan lopu.

Sitten syntyi kolmas pentu, lops vain se ilmestyi esille saaden minut kadehtimaan muiden nisäkkäitten pienikokoisia poikasia. Hieroin kalvot pois kasvoilta, ja tämäkin mustavalkoinen pentu oli reipas ja äänekäs. Koska kissaa ei kauheasti homma kiinnostanut, ryhdyin poistamaan loppujakin kalvoja ja etsimään napanuoraa, jota näytti olevan ihan tolkuton määrä. Koska jo yhden kissanpennun napanuorineen olin käsitellyt, tajusin pian ettei siinä ollut pelkkää napanuoraa. Tuskinpa hätäleikkaus vastasyntyneelle maatiaiskissan poikaselle keskellä yötä olisi ollut todellinen vaihtoehto sen sisäelimien saamiseksi oikealle puolelle vatsanahkaa, joten tein mitä täytyi. Enkä halua puhua siitä.

Kahden tunnin odottelun jälkeen lähdin omaan sänkyyni. Poikaset löysivät nisille ja ainakin takertuivat siihen kiinni, nielemisiä en osannut tarkistaa. Esikoinen jäi keskimmäisen kanssa sotkuiseen sänkyyn valvomaan. Y-mies oli kirskutellut hampaitaan koko poissaoloni ajan, ja poistuikin pian omaan asuntoonsa toivoen ehtivänsä nukkua edes tunnin ennen työpäivää. Minä nukuin levottomasti ja näin unia joissa Katti Matikainen lajitteli roskia poliisien kanssa, ja luki ääneen kammottavia otsikoita paperinkierrätyssäiliön iltapäivälehdistä.

Aamun valjetessa täytyi tyytyä siihen että pentuja tosiaan olisi vain kaksi. Pentuja odottavia ihmisiä on paljon enemmän, joten eioota täytyy myydä sydäntäsärkevän paljon. Harmillista.

Edelleen kissa tuntuu hyljeksivän harmaata nimetöntä poikasta, mutta hoitaa esimerkillisesti sitä toista, joka on nyt sitten kuopuksen toiveen mukaan Ankero. Molemmat ovat harvinaisen suloisia, ihania, kauniskuvioisia ja vaikka mitä. Kunhan kamera toimii niin...

Edit: saavat luvan kelvata. Tässä 63g painava murheenkryyni, jolle syötän pipetillä lisämaitoa. Salaa kutsun sitä Saimaksi, sukupuolesta ei tietoa. Ei emo sitä nyt illalla enää hylji, vaan hoitaa suorastaan esimerkillisesti.

1239463928_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä taas peittojen alta löytynyt yllätys-Ankero, painoa 96 grammaa. Leuanalus on valkoinen, mutta ihan lauan alla on musta laikku. Harvinaisen hurmaava ja kiiltäväkarvainen ötökkä tämäkin.

1239464220_img-d41d8cd98f00b204e9800998e