Syömmessäin läikähti aito riemu aamulla Saimaa punnitessa, sillä rääpäleen paino oli yöllä noussut viisi grammaa! Ilman lisäruokia! Surkean alipainoinenhan tuo vieläkin on koko 68 grammaisessa olemuksessaan, varsinkin verrattuna veljeensä Ankeroon, joka oli yöllä nostanut painoaan peräti kymmenen grammaa ollen nyt 119 grammainen potra otus (sanaa potra ei vain pääse käyttämään tarpeeksi usein). Näyttää myös siltä että Ankero tosiaan on veli. Saima saattaa olla tyttö, mutta voi olla olemattakii, pitää vielä vähän perehtyä. Kovin paljon näitä ei voi enää käsitellä, sillä emoa rupeaa ahistamaan ja ottaa pennun korvasta takaisin pesään. Pissatukset on vielä hoidettava, sillä emo ei sitä itse ole hoksannut hoitaa. Tänään on tarkoitus laittaa pyyhintäpaperiin joko voita tai kermaa, jotta emo nuolisi sen pois ja samalla hiffaisi että tässä on ideaa.

Tässä Saima tekemässä sitä mitä sen pitää tehdä vielä paljon.

1239612563_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä Ankeroa leikkii hurjaa petoa.

1239612894_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vielä vähän kun pääsen näihin kiintymään, ei täältä kukaan saa yhtään pentua. Tänäkin aamuna makoilin pitkään esikoisen sängyssä kuvaamassa riepuleita ja taivastelemassa sitä, kuinka Ankero heilutti korviaan. Siis kuvitelkaa, tajuttoman söpöä että noin pieni osaa heiluttaa korviaan! Ja se on niin soma kun sillä on jo viikset! Valkoiset pikkupikkuviikset! Ja ne kulmakarvatkin sillä jo on, ja arvatkaa mitä? Nekin ovat valkoiset! Vaikka sillä on muuten suurimmaksi osaksi musta naama! Niissä pienissä heiluvissa korvissakin on pienen pieniä valkoisia karvoja, ja ne ovat niin somia! Saiman valkoiset varpaat harmaassa tassussa mustaa emoa vasten ne vasta söpöt ovatkin, kuvitelkaa nyt! Söpöyshalkeama! Kutsukaa ambulanssi!