Hah. Koska en erityisemmin hermostunut siitä että lapset ovatkin kotona tänä viikonloppuna, vaan suunnittelin kivaa ja hauskaa kalastamisen, retkeilyn ja grillaamisen muodossa, on tietysti itsestäänselvää että sika flunssa iski tahmaiset sorkkansa minuun, ja tässä sitä nyt kähistään, niistetään ja yskitään.

Yksi asia sairastamisessa jonka luulisi jo osaavansa on se, että kun on huono olo, on pakerrettava kotitöitä kahta kauheammin. Jos luistaa yhtään ja nukkuu vaikkapa päiväunet, on tiskipino kasvanut korkoa ja lisäksi ilmestynyt yllätysbonussiivottavaa hetken tajuttomuuden aikana lasten riehuessa valvonnan pettämisen ilosta. Ja yleensä ne unetkin ovat ihan huonoja, eivätkä millään kata ylimääräisten kotitöiden aiheuttamaa mielipahaa. Ensimmäisen sairauspäivän aikana on jo tilanteessa, jossa kodin sotkuisuus ilskottaa, mutta edelleenkän ei ole voimia tehdä mitään eikä sitäpaitsi tiedä edes mistä aloittaa. Tälläkin hetkellä telineillä on kuivaa pyykkiä, sen alla Pupu Tupunoita, lattialla peittoja, legokerros eteisessä, tiskivuori keittiössä, patja ja roinaa lastenhuoneessa, esikoisen huoneessa purupusseja, rottien tikapuita ja koppeja. Ylimääräisenä yöksinä eräs on jättänyt suihkukaappin likoamaan kuivuneen ulosteen peitossa olleita lautoja häkistä. Ja jos tämä kaikki ei tarpeeksi nyppisi, otti eräs miesystävä harmitusta siitä ettei yhteistä aikaa ole eikä tule, eikä edes jo sovittua kalastusta, retkeilyä ja grillausta, ja ilmaisi harmituksensa aika masentavalla tavalla.

Niin, että tekeepä tässä sitten niitä ennakkotehtäviä, kun sydän väpäjää jo pelkän kotityömäärän tietämisestä.