Lupasin jo lapsille että pidämme molemmat kissanpennut, mutta taidan harmitella päätöstäni jo nyt. Pennut osaavat nyt lauk,lauk,lauk,lauk,laukata, ja tokihan sitä taitoa pitää harjoitella öisin, kun laukkarata on vapaa. Kiinnostusta sohvalle ja sänkyyni hyppäämiseen löytyy myös. Siitä kuuluu ensin äänetön hyppy, sitten kriiiiiits, kun kynnet eivät ihan pidä, sitten höyhenenkeveä tumps, kun kevyt pennunkroppa mätkähtää maahan. Telmimisestä ei sen kummemmin kuulu meteliä, paitsi sinä yönä kun pennut olivat ensin laukanneet maton ruttuun ja telmimiseen kuului kylkimyyryä eteneminen kynsillä maton poimusta vauhtia ottaen. Ai niin ja tietysti silloin, kun jompikumpi saa toisen takajalan poskihampaiden väliin ja antaa mennä.

Arvatkaa muuten mitä emokissa sanoo kun pennut riehuvat? Se sanoo paljonkin. Kovalla äänellä, pitkään ja hartaasti. Y-mieskään ei pysty enää yöpymään meillä kun ei vain pysty nukkumaan metelissä, viisi vuotta omaa huushollia asunut mies.

1243017103_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Mut siis kattokaa ny.