Iski itsenäisyyspuuska ja ajoin lasten kanssa tutustumaan Hämeen linnaan. Tuosta noin vain, ilman ennakkosuunnittelua tai eväsostoksia tai kenenkään mukaan pyytämistä. Juuri ennen Hämeenlinnaa ajoimme ukkoskuuron läpi, ennen sitä oli vain tihuutellut. Ennen linnanporttien sisäpuolelle pääsyä ehdimme kastua läpimäriksi, joten kun lipunmyyjä kysyi myötätuntoisesti yllättikö sade, oli pakko vastata ettei. Siellä oli kuulema paistanut aurinko koko päivän, joten ilmeisesti vedimme sen säärintaman mukanamme.

Linnaan olin itse tutustunut jo viime kesänä, joten aika turvallisin mielin päästin lapset irti. Näköyhteys oli kuhunkin sellaisin väliajoin etten päässyt huolestumaan, ja jouduin taas toteamaan kuinka ihanaa on tämä lasten kasvaminen! Kuninkaansalissa oli niin jännittävä akustiikka että yllyin laulamaan keskimmäisen kanssa, meillä kun osuvat äänet aika kivasti yhteen. Häpeä iski vasta kun huomasin että viereisessä huoneessa odotti pari tyyppiä että kehtaavat tulla sisään. D'oh!

Vieressä sijaitsevaan vankilamuseoon raahasin jo väsyneet ja vinkuisat lapset väkipakolla, ja kylä kannatti! Minusta ainakin se oli hyvin mielenkiintoinen paikka. Kannattaa käydä, jos sillä suunnalla liikkuu. Kotimatkalla haimme vielä Y-mieheltä pari devaria lainaan, ja samalla mies ilmoitti liioitellulla keskusteluäänensävyllä ostaneensa liput Sonisphereen meille molemmille! Siellähän esiintyvät sellaiset pikkubändit kuten esimerkiksi Metallica ja Anthrax. Niinpä tästä kesästä on tulossa musiikkimielessä ihan hillitön, ensin Faith No More, sitten Tuska ja lopuksi Sonisphere. Sokerina pohjalla on odottamassa ensimmäinen oikea ulkomaanmatka (eikai Ruotsia eikä Viroa lasketa ulkomaaksi, eihän?).

Aika mukavaa olla aikuinen.