No nyt jo harmittaa että lupasin pitää nämä molemmat kissanpennut. Tein lupaukseni aikana jolloin molemmat olivat harmittomia, vaivalloisesti liikkuvia pötkylöitä. Kyllähän minä jollain tasolla tiesin, tai ainakin luulin tietäväni, mitä on tulossa, mutta enpä sitten kuitenkaan tajunnut mitä tuleman pitää.

Käsitöiden tekeminen on tuskaa, kun kaksi villiä pikkupetoa vaanii ja hyökkää langanpätkien kimppuun, jotka yleensä ovat jonkin kehonosani päällä. Lisäksi lankakerät tuppaavat katoamaan ja löytymään sitten lastenhuoneesta, esikoisen huoneesta ja vessasta - kaikista yhtä aikaa. Virkkuukoukun vaaniminen ja tassulla läimäyttely oli aluksi hauskaa ja söpöä, mut enää ei jaksa naurattaa, kun tekisi mieli sitä työtä jatkaakin.

Siivouksestakin on tullut onnetonta hommaa. Juuri kun omat ihmislapset tajusivat suurinpiirtein tavaroiden paikoilleen laittamisen jujun, kuljettelevat kissanpennut isojakin esineitä paikasta toiseen. Ikkunalaudan ne sentään osaavat siivota - tuuppaamalla kaikki tavarat lattialle. Mieluiten kukkapurkit. Auki repsottavat kaapinovet kruunaavat sottaisen vaikutelman, tassulla kun on niin kiva alakautta avata ovia ja mönkiä sisään kurkkimaan, löytyisikö vaikka kaadettavaa roskista tai sukkahousuja raadeltavaksi. Pyykkitelineelle on tietysti kiva kiivetä roikkuvia vaatteita pitkin, mitäs siitä, jos köydeksi valittu vaate sattukin valahtamaan lattialle.

Ja sitten näihin vauvoista puhuttaessa pakollisiin kakka-asioihin, jotka ovat nykyisin ihan oma lukunsa. Kun oli kissavahvuuteen kuului yksi kissa, riitti kun heitti sen yhden päivittäisen kakan pyttyyn ja huuhteli. Siistiä oli ja hajutonta. Nyt kun näitä on kolme kakkivaa otusta, on sitä itseään ihan tolkuton määrä. Olen harkinnut katon pois ottamista hiekkalaatikosta, sillä se täytyy joka kerta liu'uttaa hankalasti pois päästäkseen käsiksi hajunaiheuttajaan, mutta jos nämä saavat muutettua koko pikkuvessan hiekkalaatikoksi katon kanssa, millainen hiekkamyrsky siellä vallitsisikaan ilman kattoa, joka sentään pahimmat kinokset lannistaa takaisin astiaan? Pennut myös pissivät ja kakkivat hiekkalaatikon ulkouolelle lentäneisiin hiekkoihin, jonka pitäisi tietysti motivoide minua lakaisemaan lattia monta kertaa päivässä, mutkun ihan aina eijjaksa. Eli lyhyesti: täällä haisee paska. Ja Y-mies on aika herkkänenäinen. Joten aika hiljaista on lemmen saralla ollut.

Eikä tietokoneellekaan pääse ihan samaan tapaan kuin ennen.

1245335125_img-d41d8cd98f00b204e9800998e