Maanantai-iltana olin vetää Saiman pytystä alas. Keissi oli seuraavanlainen: vaikka sunnuntain Tuska-päivä oli alkoton, oli olo maanantaina töissä silti ihan taatusti krapulainen, sellainen tuijottava ja mitäänaikaansaamaton. Lapsia oli ehtinyt tulla hirmuinen ikävä, ja kotiintultuamme putsasin nopeasti hiekkalaatikoista kakat pyttyyn että pääsen sohvalle juttelemaan kuulumisia. Samalla sekunnilla kun vedin pytyn ja käänsin selkäni, näin harmaan välähdyksen ja tajusin että Ido 59 on hyvinkin niin tilavanieluinen että saattaisi yhden pennunrääpäleen imaista. Sulavasti käänsin jo pytystä etääntyvän ruhoni liikemassan paluusuuntaan ja tempaisin Saiman päästä ylös.

Sitä seuranneen lämpimällä vedellä suihkuttelun jäljiltä käteni ovat vieläkin aika pahan näköiset. Ja kissa juoksee karkuun aina kun pytty vedetään.

Mutta juu, Tuska-viikonloppu oli melkoinen. Ette varmaankaan halua kuulla siitä sen enempää? No hyvä, koska en jaksaisi kertoakaan. Sen vain sanon että helevetin hauskaa oli! Ja sen, että sinne lähtöni kyseenalaistui heti alkuunsa. Olin kertonut X-miehelle yli puoli vuotta etukäteen että tätä viikonloppua ei voi perua, tuli mikä tuli. Tietysti sitten perjantaina soittivat päiväkodista että täällä kuopus itkee pahaa vatsakipua ja nimenomaan alavatsan oikeaa puolta, tulkaa heti hakemaan. No, vaikka tapaamissopimuksessa lukee että X-miehen viikonloppu alkaa perjantaina kello kuusitoista nolla nolla, rohkenin soittaa vaikka kello oli vasta kaksi ja selittää tilanteen. X-mies lähti kuin lähtikin hakemaan lapsia, ja minä jäin puremaan kynsiäni töihin. Piakkoin selvisi että kuopuksen vatsakipu oli mennyt päiväunien jälkeen kokonaan ohi, mutta kylläpä ehdin säikähtää. Tuskinpa Tuskasta olisi tullut mitään jos yksi lapsista olisi joutunut leikkaukseen!

Äh, pitää näköjään vähän vielä taivastella X-miestä. Lapset ovat olleet hyvin kiinnostuneita eromme syistä, ja teimme yhteisen päätöksen erotessamme, että sitä ei lapsille kerrota. Vastaukseksi on annettu isoa ryppyä rakkaudessa ja muuta ympäripyöreää. Nytpä lapset olivat saaneet X-miehestä vastauksen irti, ja se oli kuulema se, että minä kohtelin X-miestä niin huonosti. Hitsin hieno homma. Kiitos vain. Omassa päässä saa toki ajatella ihan mitä lystää, mutta että laittaa lasten silmissä vain toinen vanhempi syylliseksi, ou jee miten kypsää toimintaa. Onneksi lapset ovat ihan fiksuja, ehkäpä osaavat ainakin myöhemmin hieman kyseenalaistaa tätä totuutta.