Kun tuli nukuttua päiväunet eikä uni siisollen tule silmään vaikka miten maanittelisi, tehdäänpä sitten päivän toinen postaus.

Tänään tuo kohta koulun aloittava keskimmäinen jutteli tuolla autossa vähän levottomuutta herättäviä juttuja. Käski arvata kummat ovat hänen lempi-isovanhempansa, minun vaiko isänsä puoleiset. Kieltäydyin arvaamasta, ja lapsi paljasti, että minun vanhempani. Kun varovasti kysyin syytä moiseen, kertoi hän että minun vanhempani käyttäytyvät paremmin, ovat kivempia ja tekevät parempaa ruokaa.

Oussit, kuten kuopus sanoo. Jos tuo totuudentorvi nyt toitottelee tuolla X-miehen luona tuommoisia, saan kuulla kunniani koska olen varmasti X-miehen mielestä kääntänyt lapset hänen vanhempiaan vastaan. On totta, että minulla on lievää suurempia vaikeuksia tulla toimeen X-miehen vanhempien kanssa, ja minulla on siihen syyni. Lapset ovat siitä myöskin tietoisia, tämmöisessähän on ihan turha yrittää salata mitään, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä etten ole myöskään mustamaalannut heidän isovanhempiaan tai vaatinut lapsia olemaan kannallani.

Sainkin jo puolisen vuotta takaperin X-mieheltä sähköpostia, jossa hän kertoi päättäneensä että haluaa hänen vanhempiensa olevan yhtä läheisiä lapsillemme kuin minun vanhempieni. En ollut edes tullut ajatelleeksi että minun 700 kilometrin päässä asuvat vanhempani olisivat läheisempiä kuin nuo naapurikaupungissa asuvat, mutta X-mies oli sitä mieltä. Kun avoimena ja uteliaana kysyin mitä hän haluaisi minun asialle tekevän, en saanut vastausta. Ja nyt sitten tämä.

Ou sit, sit, sit. Jos olisin pohjimmiltani ilkeä ihminen - joka saatan kyllä ollakin, mistäpä sitä koskaan sisimpiä tuntojaan muka tietäisi - saattaisin sanoa että tämä oli tulossa ja johtuu täysin ax-appivanhemmista. Minulla on visusti tallessa päiväkirjoja ajalta, jolta odotin keskimmäistä ja todella vilpittömän avoimesti yritin olla kaveria heidän kanssaan. Jos keskimmäinen on yhtään minuun tullut, ymmrrän miksi he saattavat tuntua aika hallitsemattomalta kokonaisuudelta, sitä sen kummemmin tässä setvimättä.

Sitten vain toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei keskimmäinen sano aiheesta X-miehelle mitään, koska sitten nimittäin tulisi minun elämästäni aika ikävää.