Ainoa isovanhempani kuoli viikonloppuna muutaman viikon sairastettuaan. Koska äitini sitä niin luottavaisena ehdotti, uskalsin tosiaan kysyä X-mieheltä onnistuisiko sellainen järjestely, että X-mies huolehtisi lapsista sillä aikaa kun minä käyn Ruotsissa hautajaisissa. Vastaus oli nopea ja selkeä; ei. Se yksinään riittäisi varmaankin oikeuttamaan jonkinasteisen närkästyksen, mutta sitten kun minulle selvisi että herra oli sunnuntaina vienyt lapset omille vanhemmilleen jotka palauttivat heidät vasta klo 21 vaikka seuraavana aamuna oli ylösnousu kello 6.00, tunnen närkästyksen kasvavan entisestään. Samaan syssyyn selvisi sitten sekin etten tule pääsemään Sonisphereen vaikka se on X-miehen viikonloppuna, koska olin jo ehtinyt puhua että käyttäisin lapsia reissussa silloin. Koskaan en kyllä vahvistusta ehdotukselleni saanut, mutta niinpä vain oli sekin jo tiukasti päätetty.

Jotenkin tuntuu että tässä on jo normaalin raja jossakin kohtaa ylitetty. Eihän tapaamissopimuksella sinänsä lainvoimaa ole, ellei tapaava osapuoli sitä halua noudattaa. Ei myöskään ole minkäänlaista sakkoa sille vanhemmalle, joka laiminlyö lasten oikeutta tavata toista vanhempaansa. Edes tämä yhteishuolto ei velvoita toista vanhempaa astumaan remmiin kun tarvittaisiin, eli sinänsä X-mies ei ole tehnyt mitään lainvastaista.

Silti jotenkin kaivelee.