Uhhuh, Y-mies on ollut pohjoisessa alle viikon, ja nyt jo olo on perinpohjin surkea. Jos käy vieläpä niin kummallisesti että lapset tosiaan viettäisivät tämän viikonlopun isänsä luona, olisi käsilläni sellainen juttu, mitä ei muutamaan vuoteen olekaan ollut; viikonloppu itsekseni! Ajatus on käydä ainakin moikkaamassa Kauraa Kalliossa, ja sään mukaan joko ottaa kalliolla aurinkoa tai naputella kuivassa ja lämpimässä tätä rämpykkää tai sitten Guitar Heroa, joka ei kyllä ollutkaan yhtään niin helppo kuin olin luullut.

Hitsi vieköön sitä Y-miestä; sahailee siellä kaatuneita puunrunkoja mökkimetsässä, ja iltaisin rentoutuu uuden harrastuksensa parissa takomalla rautaa. Lisäksi oli ajatellut kilkuttaa mökin pihaan kuppikiven minun ilokseni, mutta olikin joutunut yllättymään kotoisen vuorten alla syntyneen graniitin kovuutta. Katsokaas, kun eräällä bloginpitäjällä sattuu olemaan semmoinen mieltymys metsässä häärääviin ja rautaa takoviin pitkätukkaisiin ja -partaisiin miehiin, jotka tietävät mikä kuppikivi on. Nyt en saa olla paikalla katselemassa ja ihastelemassa ja nostamassa pulssiani pelkästä katselusta, vaan saan raataa töissä kuin pieni eläin, ja kotona oikeastaan myös. Saamari soikoon että tuota tiskiä ja pyykkiä pitää koko ajan pestä! Siirryn kohta kartonkiastioihin ja paperivaatteisiin, jotka voi käytön jälkeen hävittää. Tietynlaisista turhaumista ylijjävän energian voisi toki käyttää myös kotitöihin eikä vain istua ja purkaa sitä tänne, joten kai se mentävä o