On se kumma juttu; heti kun se nörttipuolisko poukkoaa aarniometsään, hajahtaa tietsikka. Joten kirjoitanpa nopeasti niin kauan kuin tämä taas suostuu toimimaan.

Eeeeikä tässä nyt sen kummempata asiaakaan oikeastaan ollut, olisin vain maininnut että olen viettänyt toista kertaa eläissäni viikonloppua yksin ja oli yllättävän tylsää muulloin paitsi perjantaina, jolloin meitä oli porukka ihmisiä tapaamassa Kauraa. Silloin oli yllättävänkin hauskaa, eipä tuota pilkkua niin usein ole tullut tervehdittyäkään. Sunnuntaina oli tarkoitus ihan vain piipahtaa Raaseporin linnanraunioilla kuvaamassa pari ritaria lapsille, kun eivät päässeet mukaan keskiaikamarkkinoille iskäviikonlopun takia, mutta viihdyinkin siellä sitten viitisen tuntia, kun oli niin kivaa. Jos tämä saakutin rakkine olisi yhtään yhteistyökykyisempi, tekisin videokoosteen teidänkin iloksenne, nyt saatte olla tyytyväisiä edes näistä sanoista. Tai no, laitetaanpa nyt edes yksi kuva kaikille pikkupojille ja mielikuvituksekkaille naisille.

 

1247586132_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koska esikoinen on nyt mummulassa, on minun kontollani paljon enemmän tekemistä kuin yleensä. Kiireisenä hääriessäni satuin kuulemaan kuinka keskimmäinen arvuutteli kuopukselta, mikä on hänen mielestään parasta maailmassa. "Äiti?" arvasi kuopus ensimmäiseksi. Se ei osunut oikeaan. "Hunaja?". Harmittaa etten kuullut keskustelun loppua, mutta johan tuosta alusta sai hyvän tuulen aikaiseksi.

Hyvää tuulta tarvittiinkin, sillä kuka hullu nyt vapaana viikonloppuna siivoaisi? En minä ainakaan, kyllä siihen tarvitaan muutenkin tylsä arki. Tänään sain vieläpä erikoishomman kontolleni, nimittäin lattialle oli levitetty lankakerä, jonka toisessa päässä oli anoppikokelaalle aloitettu joululahja, iso pitsiliina. Olihan se melkein ehjä sentään, eikä tämänsävyistä lankaa enää saa, joten sallinette minun hieman tuhahdella harmista.